Huostaanottojen valmisteluun ei ole riittävästi aikaa. Äkillisissä kriisitilanteissa aika loppuu kesken, vaikka kuinka ylitöitä tekisi. Lasta, jonka elämästä pitäisi tehdä päätöksiä, ei ehdi tavata.

Muun muassa tällaisia tuloksia antaa lastensuojelun työntekijöille tehty kysely, jonka Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia julkaisivat keskiviikkona.

Resurssipula takaa, että lastensuojelulta jää jatkossakin huomaamatta asioita, jotka tulisi huomata.

–Vastaukset ovat surullista luettavaa, Lastensuojelun Keskusliitto toteaa.

Kyselyn 450 vastaajasta 84 prosenttia katsoo ajan ja resurssien loppuvan kesken lastensuojelun avohuollossa, 74 prosenttia huostaanoton valmistelussa ja 78 prosenttia erilaisissa kriisitilanteissa. Tämä siitä huolimatta, että 70 prosenttia heistä tekee ylitöitä säännöllisesti.

Sosiaalityöntekijät katsovat, että yksi työntekijä pystyisi uskottavasti vastaamaan noin 20–40 lapsesta. Todellisuus voi kunnasta riippuen olla jotain aivan muuta.

Tuoreessa selvityksessä vastaajilta ei kysytty, montako lasta heidän vastuullaan on. Vuoden 2008 vastaavassa kyselyssä sosiaalityöntekijöillä oli vastuullaan keskimäärin 53 lasta, mikä ylittää suositukset reippaasti.

Luku on kuitenkin vain keskiarvo, joten hajonnan yläpäässä tilanne on hälyttävän paha. Joissain kunnissa yhden hoitajan vastuulla on jopa yli sata lasta, selvisi Itä-Suomen aluehallintoviraston raportista viime syksynä.

–Eihän lapsen etu voi silloin missään määrin toteutua, sanoo tuoretta selvitystä tekemässä ollut Kaisu Muuronen Lastensuojelun Keskusliitosta Uudelle Suomelle.

Lastensuojelun työntekijöiden viesti on selvä: valtiovallan on taattava, että työntekijöitä saadaan lisää ainakin kriisikuntiin. Yli 60 prosenttia kyselyn vastaajista kannatti sitovien asiakasmäärien asettamista lastensuojeluun.

–Se on ainoa keino, jolla asia saadaan kuntoon. Valtiohallinnon tulee määritellä sitova asiakasmäärä, Muuronen sanoo.

Kyselyn perusteella kentän työntekijät ovat sitovasta asiakasmitoituksesta eri mieltä kuin esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto, Lastensuojelun keskusliitto huomauttaa. Virasto on linjannut, että asiakasmitoitusta tärkeämpää olisi kiinnittää työ sosiaalityön tehtävärakenteisiin.

Resurssiongelma on ollut tiedossa pitkään. Lastensuojelun keskusliiton mukaan asiaa on kuitenkin herätty selvittämään valtiohallinnon tasolla vasta nyt, kun lastensuojelu ei kyennyt pelastamaan 8-vuotiasta tyttöä huoltajiensa väkivallalta Helsingissä.

Onko sitovan asiakasmäärän vastustuksessa kyse rahasta?

–Kyllä mä luulen, että se asia hyvin pitkälti siihen rahaan menee. Mutta ehkä nyt on toivoa, kun asiasta on käynnistetty isot selvitykset, Muuronen toteaa.

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Uusitalo kuvaili lastensuojelun tilaa Uuden Suomen haastattelussa viime syksynä, kun Itä-Suomen aluehallintovirasto oli julkaissut asiaa koskevan selvityksensä. Selvityksen mukaan Itä-Suomessa on useita kuntia, joissa asiakkaana olevien lasten määrä on 80–120 yhtä sosiaalityöntekijää kohti.

–Ei silloin kyetä tekemään lastensuojelun perustehtäviä, tai ne tehdään huonosti, Uusitalo sanoi tuolloin.

–Sosiaalityöntekijät eivät kerkeä huolehtimaan yhtään lapsen elämästä sijoituksen jälkeen. Se on yhtä hulabaloota. Ei siinä ehditä tekemään muuta kuin etsimään joku sijoituspaikka, joka ei välttämättä edes sovi lapselle.

Lastensuojelun Keskusliiton kyselyn toteutti valtiotieteen lisensiaatti Päivi Sinko Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniasta.