EU:n elvytyspaketti raotti oven EU:n omien varojen eli suomeksi sanottuna EU-verojen keräämiselle.

Ennen kuin jäsenmaat alkavat myöntää verotusoikeutta EU:lle, kannattaa vilkaista tämänhetkistä tilannetta. EU-maista kireintä verotus on Ranskassa ja Tanskassa. Korkean veroasteen maita ovat myös Belgia, Ruotsi, Suomi ja Itävalta.

Valtioneuvoston kanslian tuoreen laskelman mukaan samat maat ovat myös EU:n tulevan budjetin ja elvytyspaketin suuria nettomaksajia.

Suhteellisesti vielä suurempia maksajia ovat Saksa ja Hollanti, joissa nettoveroaste jää jonkin verran kovimmasta kärjestä.

Matalin veroaste on Baltian maissa, muualla itäisessä Euroopassa, mutta myös Espanjassa ja Portugalissa. Nämä maat myös hyötyvät suhteellisesti eniten elvytyspaketista.

Veroaste kertoo maassa kerättyjen verotulojen osuuden bruttokansantuotteesta. OECD:n tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2018. Kahtiajako kovien ja laiskojen verottajien välillä ei ole sen jälkeen muuttunut.

Italian ja Kreikan veroaste on suhteellisen korkea, vaikka nekin ovat nettovoittajia. Toisaalta OECD:n verovajetilastot viime vuosilta kertovat, että juuri Italiassa ja Kreikassa veroja osataan myös välttää hanakimmin. Näissä maissa arvonlisäverotuottoja jäi 2016–2017 saamatta yhteensä 41 miljardia euroa.

Veroaste voi näyttää korkealta, jos osa taloudesta jää bkt:n ulkopuolelle.

Useat tilastot kertovat, että elvytyspaketista hyötyjät ovat itse laiskoja verottajia. Toisin sanoen taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat taas asiansa heikommin hoitaneiden maiden koronaelvytyksen.

Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen pitää EU-paketin isona pulmana sitä, että avun saajille ei tällä kertaa pantu mitään ehtoja oman talouden hoidosta.

Uskottavuus vanhojenkin sopimusten vaatimuksilta karisi saman tien. Lisäksi EU hivuttaa nyt omaa verotusoikeuttaan ja liittovaltioksi muuttumista askelen eteenpäin.

Elvytyspaketissa sovittiin jo ensi vuonna käyttöön tulevasta muoviverosta, jota unioni perisi sen perusteella, paljonko kukin maa tuottaa kierrättämätöntä muovijätettä.

Suomessa on puhuttu muoviverosta. Se tulisi kuitenkin olemaan uusi jäsenmaksun laskentaperuste, tavallaan osa jäsenmaksua. Arvonlisäveron maksupohjahan vaikuttaa jo jäsenmaksuun.

Digiverosta ja hiilitullista sovittiin vasta ideatasolla. Sopimuspapereiden mukaan niistä pitäisi saada komission esitys ensi vuoden keväällä. Voimaan ne halutaan vuoden 2023 alusta.

Aiemmin esillä olleesta suuryritysverosta ei nyt puhuta. Finanssi­alan transaktiovero on esillä, mutta sille ei pantu aikataulua.

Sovitutkaan aikataulut eivät ole kovin realistisia.

Digiverosta EU haluaa nähdä ensin OECD:n ehdotuksen, joka on tulossa järjestön valtiovarainministerien kokoukseen ensi lokakuussa. Hiilitulli voi olla helpompi asia, koska EU kerää jo nyt tullimaksuja.

Verotusoikeus on Lehtisen mukaan vielä monen portin takana. Se on iso periaatekysymys ja vaatii jäsenmaiden yksimielisiä päätöksiä.

”Se voi antaa mahdollisuuden käydä jatkossakin muiden kukkarolla.”

Lehtisen mukaan EU-verotus mitä ilmeisimmin kiristäisi veronmaksajien verotusta. Mikään valtio ei kuitenkaan leikkaisi toimintojaan eikä luopuisi verotuloistaan.

Elinkeinoelämän EK:n verojohtaja Anita Isomaa-Myllymäki sanoo, että yritysten verotus voi kiristyä joka tapauksessa.

Vaikka yksikään EU-vero ei menisi läpi, suomalaisyritykset voivat kuitenkin joutua maksajiksi, kun nousevat jäsenmaksut pitää kansallisesti rahoittaa.