Ihmiset tekevät nykyään työtä entistäkin pidempään ja kiristyvillä työsopimuksilla, vaikka vielä viime vuosisadalla visioitiin, että 2000-luvulla koneet hoitaisivat kaiken ja ihmisten vapaa-aika kasvaisi. Näin kirjoittaa sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija ja Väki-lehden toinen päätoimittaja Eemi Nordström antropologien Antroblogissa.
– Vastoin kaikkia odotuksia aikamme onkin poikinut uusia, merkityksettömiltä tuntuvia työpaikkoja. Ne ovat kaukana vuosikymmenten takaisista ennustuksista 13 tunnin työviikoista. Jokin meni pieleen, ja pahasti, Nordström kirjoittaa.
Hän viittaa antropologi ja aktivisti David Graeberin termiin ”bullshit jobs”:
– Graeberin mukaan työtaakan helpottamisen sijasta teknologia on ikään kuin valjastettu keksimään meille lisää töitä. Tämä näkyy esimerkiksi yrityslain, henkilöstöhallinnon ja tiedotus- ja suhdetoiminnan sektorien ennennäkemättömänä paisumisena. Kasvaneet työajat ovat synnyttäneet matalapalkkaisia palvelualoja, jotka ovat olemassa vain koska muut työt vievät muilta kaiken ajan. Sen sijaan, että järjestelmä olisi helpottanut työntekijän keskittymistä itselleen mielekkäisiin toimiin, meille tarjotaan yhä laajemmin uravalintoja yhdentekeviksi koetuille aloille. Päädymme tekemään hevonpaskaduunia: työtä, jolla ei ehkä ole mitään tarkoitusta, Nordström kirjoittaa.
Lue myös: ”Moni korkeasti koulutettu tuntee itsensä petetyksi”
Lue myös: Elina Lepomäki Li Anderssonille: Minimipalkasta puhuminen on vastuutonta
Nordström toteaa myös, että samaan aikaan esimerkiksi opettajien, sairaanhoitajien, julkisen liikenteen kuljettajien arvostus ja toimeentulo alenevat. Toisaalta akateemisesti koulutetut joutuvat entistä useammin omaksumaan itsensätyöllistäjän epävarman tilanteen.
– Kenties jatkuvan yksilöllisen työllistymisen jälkeen siirrymmekin kohti yhteisöllisempiä työjärjestelmiä joskus hamassa tulevaisuudessa? hän pohtii.
Lue myös: Tulevaisuuden tutkija: ”Tulossa 30 vuoden kultakausi”
