EU-johtajat aloittavat tänään keskustelut valtavasta 750 miljardin euron elvytyspaketista. Sen tarkoitus on auttaa EU-maita takaisin talouskasvuun koronakriisin jälkeen.

Euroopan komissio ehdotti elvytyspakettia toukokuun lopussa. Komissio ehdottaa, että paketista 500 miljardia euroa jaetaan suorina tukina ja 250 miljardia takaisin maksettavina lainoina.

Akuuttiin kriisin EU-maat sopivat jo huhtikuussa hätälainoista jäsenmaiden terveys- ja työttömyyskustannuksiin sekä yrityksille yhteensä 540 miljardin euron edestä.

Komission esittämän elvytyspaketin tarkoitus on kestää neljä vuotta ja toimia yhdessä EU-budjetin kanssa. Valtaosa elvytyspaketista on menossa suoraan jäsenmaille niiden uudistuksiin ja investointeihin, jotka jäsenmaat ehdottavat itse ja hyväksyttävät komissiolla. Suunnitelmien pitää olla linjassa EU:n ilmasto- ja digitalisaatiotavoitteiden kanssa.

EU-maat ovat yksimielisiä elvytystoimien tarpeesta, mutta erimielisyyksiä on pitkä lista. Tältä kokoukselta ei odoteta vielä päätöksiä, vaan sen on tarkoitus pohjustaa heinäkuussa pidettävää kokousta tai useita kokouksia, jotka on tarkoitus pitää ensi kerran fyysisesti koronan leviämisen jälkeen. Etäkokoukset eivät mahdollista tehokasta neuvottelua.

Erimielisyyksiä paketin koosta ja jaosta

Elvytyspakettia on käsitelty viikkoja virkamiesten johdolla. EU-maiden kesken on yhteisymmärrys, että pakettia tarvitaan ja nopeasti. Hyväksyntää löytyy myös sille, että rahat haetaan lainoina markkinoilta ja että rahat jaetaan EU-budjetin ohjelmien kautta.

Erimielisyyksiä on kuitenkin paketin koosta, tasapainosta tukien ja lainojen välillä ja esimerkiksi siitä, voiko lainoina otettavaa rahaa ylipäätään jakaa suorina tukina jäsenmaille.

Osaa maista, kuten Suomea, häiritsee se, että tukipaketti kestää neljä vuotta ja että komissio ottamien lainojen takaisinmaksu venyy 30 vuoteen. Suomea arveluttaa se, että Suomi sitoutuu niin pitkälle tulevaisuuteen mahdollisiin takaisinmaksuihin, joiden koosta ei ole täyttä selvyyttä. Siksi Suomi vaatii selkeitä vastuita. Suomi on myös jo nyt mukana takaamassa esimerkiksi Kreikan lainoja, jotka kestävät pisimmillään vuoteen 2070.

Kritiikkiä on kerännyt myös rahanjako maiden kesken. Raha ohjautuu ennen kaikkea Etelä- ja Itä-Eurooppaan, kun taas Pohjois-Euroopasta tulee maksaja. Useat maat ovat kritisoineet sitä, että rahaa jaetaan esimeriksi menneen työttömyyskehityksen perusteella ja haluavat, että koronan vaikutusta huomioidaan paremmin. Ongelma on, että ajankohtaista dataa päätöksen tueksi on vaikea saada. Komission perustelu on myös se, että se haluaa uudistaa ja kehittää jäsenmaita, jotta ne ovat jatkossa kriisinkestävämpiä. Sellaista apua tarvitsevat ennen kaikkea Etelä- ja Itä-Eurooppa.

Onko EU-verojen aika?

Yksi merkittävä kiistan kohde ovat EU:n omat varat eli uudet EU-verot tai veroluonteiset maksut, joilla komissio haluaisi rahoittaa elvytyspaketin lainojen takaisinmaksun.

Se on periaatteellinen asia, jos EU saa omia varoja. Jäsenmaat ovat kuitenkin pitäneet kiinni omasta veronkanto-oikeudestaan. Kyse on myös vallasta: jos EU saisi itse kerätä varaa, se olisi myös entistä itsenäisempi jäsenmaista. Nyt EU:n toiminta rahoitetaan pääosin jäsenmaiden maksuilla.

Euroopan parlamentti vaatii, että elvytyspaketin yhteydessä päätetään uusista omista varoista. Parlamentti pelkää, että jos uusia tulonlähteitä ei tule, niin elvytyspakettia varten otetut lainat saattavat syödä tulevaisuuden EU-budjetteja, kun jäsenmaat eivät halua maksaa omasta pussistaan enempää.

”Sopimusta ei tule, jos ei ole selvyyttä uusista EU-veroista ja aikataulusta niiden toteuttamiseksi”, parlamentin puhemies David Sassoli sanoi perjantaina tiedotustilaisuudessa Brysselissä. Hän osallistui huippukokouksen alkuun ja vei parlamentin viestin.