Kansanedustaja, ekonomisti Juhana Vartiaisen (kok) mukaan sille, että lakiin ei ole kirjattu sitovia hoitajamitoituksia, on hyviä perusteluja.

”Tuottavuuden ja tehokkuuden tavoittelun näkökulmasta tuotantopanosten paaluttaminen on huono lähtökohta. Se tuo mieleen sen, miten Neuvostoliiton alkuvaiheissa mitattiin tuotannon onnistumista käytetyn raaka-aineen määrällä. Kun onnistumisen mittari oli käytetty rauta tonneissa, rautasängyistä tuli painavia, kuten voi arvata”, Vartiainen kirjoittaa blogissaan.

Keskusta tuli torstaina näkyvästi esiin vaatimuksella sitovan hoitajamitoituksen käyttöönotosta. Koko nykyinen oppositio sekä kaksi hallituspuoluetta kannattavat nyt hoitajamitoituksen laittamista lakiin. Vain hallituspuolue kokoomus vastustaa. Lue lisää: Vanhuspalvelut: Nyt tuli keskustalta linjaus hoitajamitoituksesta – Sdp lyö heti painetta kokoomukselle

”Kun julkiset resurssit niukkenevat huoltosuhteen muutoksen myötä, on entistä tarkemmin mietittävä, miten saamme voimavaroista enemmän hyötyä. Sitä voidaan miettiä komiteatyössä ja eduskunnan valiokunnissa. Moraalinen poseeraaminen vanhusten oikeuksista ei johda pitkälle. Olen ylpeä kokoomuksesta, kun se ei lähde tällaiseen huuhaapolitiikkaan mukaan”, Vartiainen kommentoi.

Vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta on tällä hetkellä kirjattu lakiin vain suositus. Edellisessä hallituksessa vuonna 2012 sdp ajoi lakiin sitovaa henkilömitoitusta, mutta hallituskumppani kokoomus esti pyrkimykset.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin) kertoi torstaina tukevansa sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, mutta muistutti samalla, että se yksinään ei riitä korjaamaan vanhustenhoivan ongelmia. Mattilan mukaan huomio on kiinnitettävä vuorossa tosiasiallisesti olevien hoitajien määrään. Ongelmat eivät ratkea, ellei työvuorossa ole tarpeeksi hoitajia, ministeri totesi. Lue tarkemmin: Nyt puhuu ministeri Mattila: Pelkkä hoitajamitoitus laissa ei riitä – rangaistukset käyttöön

Vuosina 2000-2002 peruspalveluministerinä toiminut Osmo Soininvaara (vihr) kertoi torstaina, ettei ministerinä ollessaan halunnut kirjata henkilöstömitoitusta asetukseen, koska se olisi kiinnittänyt palveluntuotannon tavan.

”Olisimme määränneet palvelut tuotettavaksi 2000-luvun alun tavoilla hamaan iäisyyteen”, hän perusteli blogissaan.

”Edelleen tuo mittari on huono sikälikin, että sitä voi manipuloida. Henkilökuntaa on kyllä tarpeeksi, mutta heidät pannaan tekemään muuta työtä. Ruoka esimerkiksi voidaan tehdä paikan päällä tai tilata muualta. Jos molemmissa tapauksissa henkilökuntaa on yhtä paljon, hoitoon käytetty aika ei ole sama. Jos taas vaaditaan, että ruuan laittoon käytetään aivan eri henkilöitä, eivätkä nämä saa osallistua vanhusten hoitoon millään muulla tavalla tai jos osallistuvat, sitä ei oteta huomioon, on tehty typerä päätös. Kokkaamisen ohella kyse voi olla siivouksesta, pyykkihuollosta, kiinteistön hoidosta ja vaikka mistä”, hän jatkaa.

Soininvaaran mukaan hoidon laadulle pitäisi siis keksiä mittareita, jotka kertovat siitä, mitä on tehty sen sijaan että kertoisivat, mitä on panostettu. Juhana Vartiainen sanoo olevansa samaa mieltä.

”Lakia parempi paikka normittaa henkilöstömitoitusta on kunnan tekemä sopimus, koska silloin voidaan ottaa huomioon kulloisetkin erityistekijät ja potilaiden vaihteleva hoitotarve. Hoidon laadulle pitäisi keksiä mittareita, jotka kertovat siitä, mitä on tehty, sen sijaan että kerrotaan, mitä on panostettu. Lisäksi hoivatarpeet vaihtelevat rajusti yksilöiden ja sen vuoksi myös hoitoyksiköiden välillä”, Vartiainen kommentoi.

Hän pitää ”erityisen kummallisena”, jos nyt havaittuja ongelmia pidetään perusteluina sote-uudistusta vastaan.

”Minusta ne kertovat sote-uudistuksen tarpeesta. Ensinnäkin, kuntia suuremmat maakunnat kykenevät varmasti tähänastista paremmin hankkimaan ja kilpailuttamaan palveluja. Ja toiseksi, valinnanvapaus nimenomaan mahdollistaa sen, että asiakkaat äänestävät valinnoillaan ja parhaat hoitokäytännöt voivat valikoitua esiin.”

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on samoilla linjoilla Vartiaisen kanssa. Hän luonnehti aikaisemmin tällä viikolla mielipidekirjoituksessaan Etelä-Suomen Sanomissa, että Esperi Caren ongelmat johtuvat nykymallista.

”Monet ovat kuvanneet tapausta viimeiseksi naulaksi sote-uudistuksen arkkuun ja väittäneet, että uudistus pahentaisi ongelmia. Todenmukaisempaa on, että Esperi Caren ongelmat ovat seurausta nykyisestä sote-mallista, jossa kunnat kilpailuttavat palveluntuottajia asiakkaiden puolesta”, Hiilamo kommentoi.

Hiilamon mukaan julkisessa monopolituotannossa palvelun käyttäjällä ei ole mahdollisuutta lopettaa palvelun käyttö. Kunnan palvelutaloon sijoitettu ei voi muuta kuin valittaa epäkohdista. Sama pätee kunnan kilpailuttamalla ulkoistamaan palveluun.

”Hallituksen valinnanvapausmallin asiakassetelin ideana on antaa valinnan mahdollisuus myös julkisten palveluiden käyttäjille. Kyse on markkinaohjatusta valinnanvapaudesta: maakunnan asukas saa valita palvelun sieltä, mistä haluaa”, Hiilamo toteaa.

Lue myös:

HUS-ylilääkäri ja professori: ”Esperi Caren tapaus osoittaa, kuinka heikolle perustalle sote-uudistus on rakennettu”

Hoitaja avautuu hoivakotien karusta arjesta TE:lle: ”Asiakkaat ovat poissa silmistä, poissa mielestä”