Oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho katsoo, että koronapandemia aiheuttaa monenlaista vahinkoa ja harmia, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia, joihin on syytä tarttua.

”Meidän on syytä miettiä hyvin tarkkaan, haluammeko kaiken palaavan ennalleen. Monet yritykset ovat pakkotilanteessa oppineet, että asioita voi tehdä myös etätyönä, eikä henkilökuntaa olekaan välttämätöntä lennättää joka viikko kokouksiin eri puolille maailmaa. Pakkotilanteessa suomalaiset ja eurooppalaiset ovat oppineet, että tuotteita voi valmistaa myös lähellä. Kiinan tehtaat saastuttavat niin paljon suurelta osin siksi, että me olemme halunneet ostaa siellä halvalla tuotettua tavaraa”, hän sanoi vappupuheessaan.

Halla-ahon mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi voi selvitä koronasta vähäisemmin inhimillisin uhrauksin kuin moni muu maa.

”Meillä ei ole tarvinnut ottaa käyttöön ulkonaliikkumiskieltoa tai talouden täyssulkua. Kiitos tästä kuuluu tavallisille suomalaisille, jotka ovat ottaneet tilanteen vakavasti ja noudattaneet suosituksia. Saamme ehkä kiittää myös kulttuuriamme, jossa pidetään enemmän etäisyyttä ja lääpitään muita ihmisiä vähemmän kuin monessa muussa paikassa. Jatketaan tällä linjalla ja noudatetaan varovaisuutta. Mitä tunnollisemmin käytämme kaikki helpot konstit, sitä nopeammin pääsemme purkamaan talouden ja elämänmenon kannalta haitallisia rajoitustoimenpiteitä.”

Halla-aho muistuttaa, että Suomi on vientiteollisuudesta elävä kansantalous. Koska korona koskettaa kaikkia maita, myös vientiteollisuus on suurissa vaikeuksissa ja nämä vaikeudet säteilevät myös muille toimialoille.

”Kun ihmisillä on entistä vähemmän rahaa käytettävissään, se näkyy palvelujen kysynnässä ja palveluyritysten kannattavuudessa ja työllistämiskyvyssä. On itse asiassa toissijaista, milloin ravintolat saavat avata ovensa. Ovien avaaminen ei paranna tulosta, jos asiakasmäärät eivät palaa ennalleen.”

Hänen mukaansa suomalaisten poliittisen kulttuurin varjopuolia on voitu todistaa viime viikkoina.

”Tieto ei kulje ministereiden ja virkamiesten kesken, kukaan ei ota vastuuta mistään. Erityisavustajia ja valtiosihteereitä on niin paljon, että päät kolisevat yhteen, mutta silti ollaan pihalla kuin lumiukot. Näitäkin kysymyksiä olisi syytä pohtia, kunhan koronapöly laskeutuu. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta kunkin järjestelmän heikot kohdat on tärkeää tunnistaa.”