Suomen poliittinen johto on kollektiivisesti epäonnistunut viime vuosina ja luonut Suomelle ristiriitaisen ja kaksinaamaisen turvallisuuspoliittisen tilanteen. Näin arvioi Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista.

Hän korostaa, että syy ei ole nykyisen hallituksen, vaan lankeaa sen edeltäjille. Tiistaina nousi esille, että Suomella, joka on korostanut EU:n niin sanottujen turvatakuiden merkitystä, ei itse asiassa ole valmiutta turvata muita EU-maita sotilaallisin keinoin. Kansallinen lainsäädäntö estää Suomea lähettämästä sotilaita ulkomaille muihin kuin rauhanturva- tai kriisinhallintatehtäviin.

Lissabonin sopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2007 ja se astui voimaan kaksi vuotta myöhemmin, joulukuussa 2009. Avunantoa koskevan artiklan kanssa ristiriitainen lainsäädäntö on kuitenkin yhä voimassa.

– Syy, miksi se on ongelma, ei ole se, että mitään ei tehty. Vaan se, että Suomessa jatkuvasti ja hyvin vahvasti puhuttiin juuri tästä, miten EU-solidaarisuus ja turvatakuut ovat tärkeitä. Se muodostaa ilmiselvän ristiriidan, Salonius-Pasternak sanoo Uudelle Suomelle.

Ongelmaa ei hänen mielestään olisi, jos Suomi ei itse olisi pitänyt aihetta esillä. Eurooppalaisissa Nato-maissa EU:n turvatakuista ei ole puhuttu, koska niiden osalta turvatakuut ovat hoidossa sotilasliiton kautta.

– Mutta me olemme puhuneet siitä ulospäin ja samalla itse sanoneet, että me luotamme siihen, että löytyy solidaarisuutta – ja sitten me ei itse olla laitettu suoraan sanottuna tikkua ristiin. Siinä on se epäonnistuminen, Salonius-Pasternak sanoo.

– Tässä ei voi piiloutua johonkin juridiikkaan, vaan minun mielestäni tämä on hyvin, hyvin suuri epäonnistuminen. Suomen turvallisuuspolitiikka on vahvasti perustunut juuri tähän ajatukseen.

Tämän sanoi keskiviikkona ääneen myös edellisten hallitusten ministeri Henna Virkkunen (kok.), jonka blogikirjoituksen mukaan ”Suomen turvallisuuspolitiikan kova ydin on perustunut EU:n turvatakuihin”.

Charly Salonius-Pasternak huomauttaa, että EU:n turvatakuita on käytetty Suomessa muun muassa sen perusteluun, miksi Suomen ei tarvitse tai kannata liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. "Läpi Suomen poliittisen spektrin" on annettu ymmärtää, että EU:n turvatakuut on realistinen käsite ja että myös Suomi tätä turvaa vastavuoroisesti tarjoaisi.

– Tämä kuvastaa sen ajan ajatusta, että puheista huolimatta ei uskottu, että näin oikeasti tarvitsee tehdä, Salonius-Pasternak sanoo.

Ranskan pyyntö turvatakuiden aktivoimisesta Pariisin terrori-iskujen vuoksi rikkoi tämän oletuksen. Syitä ristiriidan sallimiselle on Salonius-Pasternakin mukaan hankala pohtia ulkopuolelta.

– Miten paljon kyse on ollut siitä, että tiedetään, että meillä ei ole mitään aikomuksia mennä auttamaan ketään, mutta puhutaan tässä lämpimikseen [turvatakuista ja solidaarisuudesta], hän pohtii.

Tutkijan mukaan kuva, ”jonka monet muut voivat saada” Suomen puheiden ja toiminnan ristiriitaisuudesta on se, että Suomi on joko tietämätön tai puhuu kahdella kielellä.

Eli Suomen viesti voi näyttäytyä aika kaksinaamaisena maailmalle?

– No, jos yritän laittaa objektiivisen hatun päähän, niin… kyllä. Ei sille ikävä kyllä ole selittävämpää sanaparia kuin kaksinaamainen, että olemme puhuneet tästä ja olettaneet että näin on, mutta emme ole välittäneet siitä, että emme itse voi vastavuoroisesti tarjota tätä.

Salonius-Pasternak on vakuuttunut siitä, että Ranska tarkoittaa pyynnöllään myös suoraa sotilaallista tukea terroristijärjestö Isisin vastaisiin operaatioihin esimerkiksi Syyriassa. Kyse ei välttämättä olisi täysin uusista operaatioista, vaan jo toiminnassa olevien operaatioiden vahvistamisesta.

– Se ajatus, jota on viljelty Suomessa tarkoitushakuisesti, että tämä olisi symbolinen poliittinen ele, että ei Ranska oikeasti odota sotilaallista apua, on niin itseämme palveleva lausunto kuin olla voi, Salonius-Pasternak sanoo.

– Näinhän väitetään, koska silloin se Suomen kontribuutio näyttää järjelliseltä.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan sotilaallisen avun antamista ja pyytämistä koskevaa lakiesitystä on Suomessa kiirehditty ja se on tarkoitus saada eduskuntaan vuoden 2016 alussa.

Onko Suomen pakko Lissabonin sopimuksen hengessä muuttaa lainsäädäntönsä niin, että sotilaallisen avun antaminen on mahdollista, Charly Salonius-Pasternak?

– Mielestäni on. On monesta syystä järkevää tehdä niin, Salonius-Pasternak sanoo.

Jos lakia ei muuteta, voiko Suomi olettaa tai väittää nauttivansa EU:n turvatakuista, jos se ei itse ole valmis sotilaallista turvaa vastavuoroisesti antamaan?

– Ei, kuuluu vastaus.

Jos lakimuutokseen ei olla valmiita, jää Suomen ”turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle pöydälle yhteistyö Ruotsin kanssa ja toivomus, että bilateraalinen yhteistyö eri maiden kanssa on tarpeeksi vahvaa”, Salonius-Pasternak sanoo.