Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko kertoo tuoreessa kirjassaan oman versionsa perussuomalaisten hajoamisesta kesällä 2017.

Jyväskylässä pidetyn puoluekokouksen jälkeen 20 perussuomalaista ministeriä ja kansanedustajaa marssi puolueen ryhmähuoneeseen ja ilmoitti eroavansa. He perustivat Uusi vaihtoehto -ryhmän, josta tuli Sininen tulevaisuus -puolue.

–Tunteiden myrsky oli lauantaista lähtien ollut kuin kiihtyvä hurrikaani. Nyt en enää tiennyt, mitä ajatella. Äänet muuttuivat jotenkin etäisiksi, Niikko kirjoittaa tiistaina julkaistussa Pysäyttämätön-kirjassaan.

–Kysymykset lensivät kuin nuolet päässäni. Miksi Soini toimii noin? Mitä tässä tapahtuu? Niinkö huono olen, että he näin katkeran keiton selkämme takana valmistivat? hän jatkaa.

Niikko kertoo suoraan tunteneensa pettymystä ja katkeruutta siitä, että häntä ei tuolloin pyydetty mukaan uuteen ryhmään.

–Pujottelin vanhan puheenjohtajani luokse. ”Timo. Miksi minä en kelvannut mukaan?” kysyin hätäisesti. ”Ei nyt. Katsotaan myöhemmin”, Timo vastasi ja käveli kohti salamavalojen loistetta. En kuulunut valittuihin, Niikko kuvaa.

–Pääsin työhuoneeseeni. Vaivuin sohvalle ja painoin kasvot käsiini. Pettymys purkautui katkeraksi itkuksi. Vaikka olin lähes joka asiassa tehnyt enemmän yhteistyötä niiden kanssa, jotka ryhmäämme jäivät, tunneside erityisesti Soiniin oli kuitenkin voimakkaampi. Hän oli ajoittain kuin isäni. Niin ainakin halusin tuntea, kansanedustaja kirjoittaa.

–Jossain vaiheessa oveen koputti myös [SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja] Antti Lindtman ja kyseli kuulumisia. Hän ihmetteli, miksi en mennyt Soinin mukaan. Sanoin, ettei ollut huolittu. […] Vaikka Antti oli aidosti empaattinen, vantaalaisena ja poliitikkona häntä taisi kiinnostaa myös se, miten paljon perussuomalaiset pienenisi valtuustossa suhteessa demareihin, Niikko pohtii.

Hän kertoo kirjassaan, että vasta seuraavana päivänä Uusi vaihtoehto -ryhmän puheenjohtaja Simon Elo soitti hänelle, että ”pääset meidän mukaan”. Elo kehotti Niikkoa tekemään hakemuksen, mutta enää Niikkoa ei kiinnostanut ero perussuomalaisista.

Perussuomalaisen puolueen jakautumisen taustoja Niikko kuvaa kertomalla, kuinka perussuomalaisten kansanedustajien keskuudessa hallitusvastuu, sen jakaminen sekä kipeät leikkauspäätökset synnyttivät sisäistä jakoa puolueen eduskuntaryhmässä.

Niikon mukaan yhteishenki hävisi.

- Me teemme -henki oli vaihtunut minä teen -linjaksi. Joistakin alkoi tuntua siltä, että meiltä odotettiin kiitollisuutta siitä, että olemme osa jytkyä ja päässeet hallitukseen. Muuta roolia ei odotettu, eikä vastuunkantajien päätöksiä ollut syytä arvostella. Kuria kiristettiin entisestään. Hallituksen linjaa ei saanut kritisoida, vaikka kansa olisi kaivannut tietoa siitä, että kyseessä olivat kompromissit. Edustajien julkisia kannanottoja vahdittiin tarkalla silmällä. Jokainen ministerille esitetty kirjallinen kysymyskin piti hyväksyttää ryhmäpuheenjohtaja Sampo Terholla (nyk. sin.) ennen sen jättämistä, Niikko kertoo.

Keväällä 2017 Soini ilmoitti, ettei hän enää pyri jatkokaudelle perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

–Itse olisin toivonut jatkajaehdokkaaksi ensin Jussi Niinistöä (nyk. sin.) ja myöhemmin Laura Huhtasaarta (ps.).

Puheenjohtajakilpa muotoutui kuitenkin Terhon ja Jussi Halla-ahon väliseksi. Alle kaksi kuukautta ennen Jyväskylän puoluekokousta Terho nostettiin uudeksi eurooppa- ja kulttuuriministeriksi, kun hallitukseen nostettiin kolme uutta ministeriä jakamalla kahtia oikeus- ja työministerin, opetus- ja kulttuuriministerin sekä maatalous- ja ympäristöministerin salkut. Niikon mukaan kyse oli siitä, että ”oikealle” puheenjohtajaehdokkaalle piti saada ministerisalkku.

Niikko kertoo avoimesti pyrkineensä itsekin kulttuuriministerin paikalle.

–Soini ei ajatuksesta pitänyt. Hän julisti, että sääntöjen mukaan ministeristä ei edes äänestetä. Todellisuudessa eduskuntaryhmän säännöt ja parlamentarismin periaate edellyttivät äänestystä. Puolueen säännöt eivät sanoneet asiasta mitään. Soini vetosi puoluehallitukseen ja haukkui käytännössä kaikki, jotka uskalsivat olla asiasta eri mieltä, Niikko kirjoittaa.

–Ryhmäkokouksessa käydyn parituntisen väittelyn jälkeen menimme puheenjohtajan tahdon mukaan. Pomo oli jyrännyt. Timon käytös oli muuttunut sovittelevasta johtajasta käskyttäjäksi. Hänellä ei selvästi ollut enää kärsivällisyyttä edetä yhteisymmärrystä hakien. Se oli alkanut näkyä lähes kaikessa.

Niikko kuvaa Soinin olleen ratkaiseva henkilö hänen poliittiselle uralleen. Juuri Soini oli kysynyt häntä henkilökohtaisesti mukaan syksyn 2008 kuntavaaleihin. Niikko kertookin tuntevansa yhä kiitollisuutta Soinille. Niikko myös kertoo, kuinka Soini osallistui hänen viisikymppisilleen runsas vuosi sitten ja sai vierailijat nauramaan vedet silmissä.

PÄIVITYS: Juttua korjattu Niikon viisikymppisten osalta. Niikon viisikymppisiä vietettiin vuonna 2017 ennen perussuomalaisten jakautumista, eikä tänä vuonna, kuten jutussa ensin virheellisesti kerrottiin.