Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén sekä valtiovarainministeriön ylijohtajat Mikko Spolander ja Sami Yläoutinen varoittava Suomen julkisen talouden alijäämästä.

–Jos talouskasvun ollessa kolme prosenttia valtion talouden alijäämä on luokkaa 3,5 miljardia, miten suu pannaan, kun taas palataan nollakasvuun tai yhden prosentin kasvuputkeen, Matti Virén kysyy Puheenvuoron blogissaan .

Hän muistuttaa, että julkisyhteisöjen menot neljän viime vuosineljänneksen aikana ovat olleet 120 miljardia euroa.

–Ehdottiko kukaan menojen supistamista budjettikeskustelun aikana? Ei minun tietääkseni. Ja jos puhuttiin muutoksista, puhuttiin miljoonista, ehkä kymmenistä miljoonista. Mutta 120 miljardiin oltiin laidasta laitaan tyytyväisiä hyvänä lähtötasona. Vielä 100 miljardia lisää, ja olemme päässeet eroon kirotusta markkinataloudesta, Virén toteaa.

Mikko Spolander ja Sami Yläoutinen sanovat suoraan, että nähtävissä oleva talouskasvu ei riitä rahoittamaan nykyisen lainsäädännön kansalaisille tarjoamia etuuksia ja palveluja pitkällä aikavälillä.

–Julkisen talouden rahoitusepätasapaino on rakenteellinen ongelma, jota suotuisa suhdanne ei ratkaise. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja, jotka lisäävät julkisen talouden tuloja ja pienentävät menoja pitkällä aikavälillä, he toteavat mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.

Tehokkaimpia keinoja ovat heidän mukaansa julkisen palvelutuotannon tehostaminen ja työllisyysasteen nostaminen.

–Talouden voimavarat on saatava käyttöön aiempaa laajemmin. Voimme rahoittaa hyvinvointivaltion etuudet ja palvelut kestävästi vain, mikäli tuottavuutta ja työllisyyttä parannetaan nykytasosta.

"Otteen ei saa antaa kirvota nyt"

Spolander ja Yläoutinen muistuttavat, että muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltiota on rahoittamassa selvästi suurempi osuus työikäisistä kuin Suomessa.

–Meillä tämä sukupolvien välinen ­sopimus uhkaa murtua, ellei työllisyysaste kohene merkittävästi.

He huomauttavat, että talouden voimavaroja voitaisiin Suomessa hyödyntää tehokkaammin. Esimerkiksi työttömyyden, toimeentulon ja asumisen tuista muodostuu Spolanderin ja Yläoutisen mukaan edelleen loukkuja, joista työttömän ei kannata hakeutua vähemmän koulutusta vaativiin töihin. Lisäksi ulkomaisen työvoiman käyttöä koskeville rajoituksille on heidän mukaansa vaikea löytää perusteluja.

–Otteen ei saa antaa kirvota nyt, vaikka kuinka tekisi mieli uskoa, ­että suhdannenousu hoitaa loput. Ei hoida, he korostavat.

Tilastokeskus kertoi perjantaina, että Suomenm bruttokansantuote kasvoi heinä-syyskuussa 0,4 prosenttia edellisestä vuosineljänneksestä ja 3,0 prosenttia viime vuodesta.

Danske Bankin ekonomisti Jukka Appelqvist huomauttaa, että suhteessa vuoden toiseen neljännekseen vienti kuitenkin supistui kaksi prosenttia.

–Kasvu on tällä hetkellä sen verran vauhdikasta, että paineita kasvuennusteen nostamiselle epäilemättä syntyy, kun seuraavan kerran julkistamme suhdanne-ennusteen joulukuussa. Ennustetta laadittaessa täytyy ratkaista, tulkitaanko nyt nähty viennin nousutahdin hyytyminen tilapäiseksi nikotteluksi vai merkiksi siitä, että happi alkaa olla lopussa, hän kommentoi.

Moni ekonomisti kiinnitti perjantaina huomiota siihen, että viralliset kasvuluvut olivat heikommat kuin Tilastokeskuksen pari viikkoa sitten julkistamat ennakotiedot. Ennakkoarviossa kasvuksi oli ilmoitettu 1,1 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 3,6 prosenttia viime vuodesta. Appelqvist korostaa, että Tilastokeskus kuitenkin korjasi vuoden toisen neljänneksen lukuja selvästi ylöspäin eli kyse on osittain kasvun ajoittumisesta eri jaksolle.

–Vaikka bruttokansantuote ei vuoden lopussa kasvaisi enää lainkaan, muodostuisi tähänastisen kehityksen perusteella koko vuoden kasvuksi 3,0 prosenttia. Optimisti voisi sanoa, että onhan se hienoa, että Suomessa ollaan pitkästä aikaa tilanteessa, jossa näinkin hyvät kasvuluvut ovat pettymys.