Keskustan puheenjohtajaehdokas, elinkeinoministeri Katri Kulmuni tekee pamfletissaan selvää pesäeroa niin kokoomukseen, perussuomalaisiin, vihreisiin kuin Juha Sipilän hallitukseenkin.

Kulmunin mielestä valtiontalouden säästöt oli pakko tehdä, mutta keskustalla ei hänen mukaansa ”ollut kuitenkaan pelisilmää poliittiselle asetelmalle”.

LUE MYÖS: Antti Kaikkoselle merkittävä tukija – Saarikko: ”Tuen häntä Keskustan puheenjohtajaksi ja päätin sen julkisesti kertoa”

”Väitän, että tämä oli seurausta liian pragmaattisesta kulttuurista. Politiikka on jatkuva prosessi, jossa valtava merkitys on sillä miltä asiat näyttävät. Menetimme keskustelemattomuuden myötä myös kykymme tehdä politiikkaa. Vasemmistovetoinen oppositio ei omassa retoriikassaan niinkään suoraan kiistänyt sopeutustoimien tarvetta, vaan kiinnitti kaiken huomion siihen, kokivatko suomalaiset tehdyt sopeutustoimien oikeudenmukaisiksi”, Kulmuni katsoo.

Kulmuni näkee viime hallituskauden ”poikkeustilana” heikon taloustilanteen vuoksi.

”Pitemmällä ajalla meidän lisäarvomme tulee sittenkin työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kantoja yhteensovittavasta näkemyksestä. Kokoomuksen kannattajia pienituloisia ymmärtämättömän leima ei kovin paljoa hetkauta, mutta meille – ’köyhän asian’ puolueena – sellainen on kohtalokasta. Ja yleensäkin kun menemme hallitukseen kokoomuksen kanssa, niin raja oikealle on pidettävä tiukkana.”

LUE MYÖS:

Alman kysely: Kulmuni repäisi kaulan Kaikkoseen – ”Tomera nainen”

Analyysi: Onko Antti Kaikkosen peli jo pelattu?

Sipilän hallitus teki Kulmunin mukaan kuitenkin myös selkeitä virheitä, joista hän nostaa esimerkiksi taksiuudistuksen. Kulmuni kuvaa taksiuudistusta kokoomuslaisen näköiseksi uudistukseksi, vaikka uudistus olikin keskustalaisen liikenneministerin Anne Bernerin käsissä.

”En halua yliarvioida yksittäisten asioiden merkitystä, mutta niistä voi olla paljon opittavaa. Tällainen oli esimerkiksi taksiuudistus. Taksiuudistuksesta saattaa tulla keskustalle samankaltainen symboli kuin jätevesiasetuksesta kahdeksan vuotta sitten”, Kulmuni kirjoittaa kansalaisten vihaamaan ”paskalakiin” viitaten.

”Suurin osa kannattajistamme ei kokenut uudistukselle aitoa tarvetta. Se näyttäytyi kokoomuslaisena ajatteluna, jossa ajatellaan kaiken kilpailun vapauttamisen ja sääntelyn karsimisen johtavan automaattisesti hyvään.”

Kulmunin mukaan tapa, jolla taksiuudistus hoidettiin, ei mennyt keskustalaisten perinteiden mukaisesti.

”Ja kun muutenkin leimaannuimme hallitusyhteistyössä liiaksi kokoomukseen, niin meidät saatiin näyttämään uusliberalistisen oikeistolaisen talouspolitiikan ajajana joka asiassa. Tätä ei keskustan kenttä tunnistanut omakseen. Kysyttiin: tähänkö keskusta käyttää vaikutusvaltansa, tämäkö on se asia, jonka haluamme saada läpi?”

Hän myöntää kantavansa osan vastuusta lopullisesta päätöksestä, ”sillä ryhmäkurin mukaisesti äänestin muiden keskustan kansanedustajien tavoin uudistuksen puolesta”.

Puolueensa varapuheenjohtaja Kulmuni puhuu keskustan ”mahdollisesta oikeistolaistumisesta” viime vaalikaudella ja hallituskumppani kokoomuksesta ”kylmän kapitalismin” edustajana. Hän ei hyväksy keskustaa kuvattavan porvaripuolueeksi, mutta ei ”totisesti” halua myöskään lukeutua punavihreisiin.

”Ratkaisu puolueen mahdolliseen oikeistolaistumiseen ei ole mennä ’pari piirua vasemmalle’, kuten vanha poliittinen iskulause kuuluu. Varsinkin nyt, kun olemme vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa samassa hallituksessa, niin perussuomalaiset ja varmaan kokoomuskin mielellään alkaa niputtaa myös keskustaa osaksi ’punavihreitä’. Eikä meidän ole totisesti hyvä lukeutua sellaiseksi.”

”Niinpä onkin syytä mennä – ei oikealle, eikä vasemmalle, vaan – entistä syvemmälle keskelle, korostaa [keskustalle] tärkeitä asioita entistä vahvemmin”, hän jatkaa.

Kulmunin mukaan talouspolitiikka erottaa keskustan selvästi sekä vasemmistosta että kokoomuksesta.

”Järkevä taloudenpito tarpeellisine säästötoimineen on monelle vasemmistolaiselle avoimen halveksinnan kohde. Väitetään, että kyse on arvovalinnasta, että ilkeyttään tehdään julkista taloutta sopeuttavia taloustoimia. On kuitenkin karmea virhe yrittää kieltää sitä tosiasiaa, että pitemmän päälle liian velkainen valtio ei kykene auttamaan heikompiosaisia julkisin palveluin saatikka etuuksia maksamalla. Erotuksena kokoomukseen keskustaa kuvaa kuitenkin tarve jakaa kertyvää varallisuutta tasaisemmin.”

Kokoomuksen ja keskustan erojen lisäksi Kulmuni käy pitkällisesti läpi keskustan suhdetta vihreisiin ja perussuomalaisiin. Tässä kohtaa hän puhuu poliittisen ilmapiirin kärjistymisestä, jolla muutkin keskustavaikuttajat ovat selittäneet keskustalaisten äänestäjien lipumista juuri vihreiden ja perussuomalaisten haaviin.

”Sen sijaan, että poliittisella toiminnalla pyrittäisiin yhteiseen hyvään, yhä enemmän ilmaistaan vain sitä mikä olisi minun etuni. Tämä on meille keskustalaisille vieras lähestymistapa, näemme tämän kehityskulun päässä olevat huonot seuraukset”, Kulmuni kirjoittaa.

”Poliittisista puolueista etenkin vihreät ja perussuomalaiset hyödyntävät tätä kannatuksen keräämisessä. Mennään ihmisten pelot [edellä] – pelätään ilmastonmuutosta, pelätään pakolaiskriisiä – ja rakennetaan yhteiskunnallinen sanoma näiden varaan muita tahoja syyllistäen”, Kulmuni väittää.

Toisaalta hän toteaa, että perussuomalaisten ja vihreiden esittämissä huolissa on myös paljon perää.

”On tunnustettava, että perussuomalaiset ovat onnistuneet sanoittamaan monien ihmisten huolia, aiheellisiakin huolia. Eivät perussuomalaiset olisi näin nousseet, jos muut puolueet olisivat hommansa hyvin hoitaneet.”

”Moni nuori voi mennä vihreisiin ilmastoahdistuksen takia tai perussuomalaisiin peläten hallitsemattoman maahanmuuton vaikutusta. Tarjotkaamme me toivoa epätoivon sijaan ja ratkaisuja ongelmiin.”

Kulmuni antaa ymmärtää, että keskustan täytyy kaapata sekä perussuomalaisilta että vihreiltä takaisin omaan huomaansa ne aiheet, jotka keskustaa uusiin puolueisiin yhdistävät.

”Perussuomalaiset ovat omimassa suomalaisuuden käsitettä, antaen sille sellaisia merkityksiä, jotka eivät suomalaisia yhdistä. Nationalististen piirteiden voimakas esiintuominen tulee haastaa terveellä isänmaallisuudella. Meidän ei pidä arkailla isänmaallisuudesta puhumista eikä pelätä EU-kritiikkiäkään riveissämme.”

Vihreistä keskustaa puolestaan erottaa se, että ”vihreillä on oma vasemmistotaustainen historiansa”.

”Useissa vihreiden kannanotoissa luonto nähdään joksikin kaikesta muusta irrallaan olevaksi, jonka voi ilman minkäänlaisia seuraamuksia rauhoittaa kaikelta käytöltä. Tämä ei tieteenkään pidä paikkaansa. Tarvitsemme ruokaa, lämpöä ja suojaa.”

LUE MYÖS: Katri Kulmuni on valmis samaan hallitukseen Jussi Halla-ahon kanssa, vaikka perussuomalaisten ”taustalla voi olla myös pimeitä voimia”

Keskustalle tärkeinä asiakokonaisuuksia Kulmuni nostaa esiin koulutuksen, sivistyksen ja yrittäjyyden edistämisen. Yksi on silti pamfletissa ylitse muiden: aluepolitiikka.

”Keskustan tärkein perusideologia on mielestäni suhde keskittämiseen ja hajauttamiseen. Ajatus tasapuolisesti kehitetystä Suomesta. Kuitenkin kuluneiden vuosikymmenten aikana – myös keskustan ollessa hallituksessa – aluekehitys on mennyt entistä heikompaan suuntaan.”

Kulmunin mukaan keskusta on omaksunut liiallisen pragmaattisen asianhoitajalinjan ja ”pitkä hallitusvastuu on myös tehnyt meistä keskustalaisista liian teknokraattisia”.

”Valitettavasti aluepolitiikasta arkaillaan keskustassakin nykyään jonkun verran puhua, koska pelätään sen heikentävän kannatustamme esim. Helsingissä. Tilanne on kyllä niin katastrofaalinen, ettei se oikeastaan voi enää juuri edes heikentyä. Viime eduskuntavaaleissa keskusta menetti Helsingistä ainoan kansanedustajansa ja valtuustossakin on vain kaksi keskustalaista valtuutettua, kun valtuutettujen kokonaismäärä on 85”, Kulmuni älähtää.

Hän on elinkeinoministerinä käynnistänyt selvityksen alaisuudessaan toimivien organisaatioiden työpaikkojen hajauttamismahdollisuuksista. Valtion työpaikkojen alueellistaminen on esillä myös pamfletissa. Kulmunin mukaan Suomessa on seurattava pohjoismaista kehitystä, jossa myös valtiollisia työpaikkoja on oltava ympäri maan.

”Erityisesti julkisen sektorin on tuettava monipaikkaista työskentelyä ja valtion on jatkossakin hajautettava toimintojaan koko maahan ja mahdollistettava työskentely koko maassa. Julkishallinto voi myös tarjota monitoimitiloja työntekijöilleen työskentelyä varten ympäri maan sijaitsevissa hallintokortteleissaan.”

LUE MYÖS: Keskustan Katri Kulmuni Suomenmaassa: ”Vihreiden tapa esiintyä ainoana ympäristöpuolueena perustuu mielikuviin – äärinationalistinen puhe on valtaamassa suomalaisuuden käsitettä”