Tähän mennessä hallituksen suunnasta on kuultu väitteitä lähinnä siitä, millä tavalla nyt sovittu elvytyspaketti on ollut Suomen näkökulmasta onnistunut. Entä miltä osin tavoitteista jäätiin, eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd)?

"Tietenkään kaikkia tavoitteita ei voida ikinä tällaisessa yksimielisyyttä vaativassa, valtavassa kokonaisuudessa saada läpi. Paketti on kuitenkin yksimielisesti sovittu, ja jokainen on joutunut jostain tinkimään", Tuppurainen kommentoi.

Ministerin mukaan on turha alkaa kohta kohdalta selventää, missä määrin Suomi jäi tavoitteistaan. Tuppurainen kuitenkin listaa asioita, joissa delegaation mukaan pääosin onnistuttiin: avustusrahan määrää saatiin laskettua, rahoituskehyksen taso "on maltillinen", Suomen vastuut ja niiden rajat on sopimuksessa tarkkarajaisesti määritelty ja Suomi saa maaseudun kehittämiseen ja harvaan asutuille seuduille 500 miljoonan euron "kansallisen kirjekuoren".

Myös kirjaus oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta elvytysvarojen käytön ehtona on voitto, Tuppurainen tuumaa. Kirjauksen käytännön soveltaminen on kuitenkin osoittautunut tässä vaiheessa epäselväksi.

Elvytyspaketti tuo Suomen rahallisiin vastuisiin muutoksia.

Suomen nettomaksu EU-budjettiin kasvaa 5,3 miljardista eurosta 5,9 miljardiin euroon seuraavalla EU:n seitsemän vuoden budjettikaudella. Se tarkoittaa liki 100 miljoonaa euroa vuodessa enemmän EU:n jäsenmaksuihin. Suomen nettomaksut elvytyspaketissa ovat näillä näkymin 3,4 miljardia euroa, eli noin 1,2 miljardia euroa vähemmän kuin komission alkuperäisessä esityksessä.

"Suomen jäsenmaksut kasvavat, mutta ne ovat maltillisella tasolla. Olemme pienimpien nettomaksajien joukossa", Tuppurainen sanoo. Hänen mukaansa Suomen suhteellinen nettomaksuasema paranisi. Parannus ei tosin ole kummoinen: 0,01 prosenttiyksikköä.

Käveltiinkö perustuslakivaliokunnan yli?

Hallituksen EU-päätöksentekoa elvytyspaketin suhteen on kritisoitu perustuslaillisista ongelmista. Esimerkiksi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoi tiedotteessaan, että perustuslakivaliokunnan aiempi mandaatti ei olisi antanut Marinin hallitukselle lupaa sitouttaa Suomea EU:n ensimmäiseen yhteiseen velkaan.

Perustuslakivaliokunnan kesäkuussa jättämässä lausunnossa todetaan, että "valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä".

Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg kommentoi Verkkouutisille, että tätä ennen perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät valtiosääntöiset arviot on ymmärretty ehdottomina ohjeina valtioneuvoston toiminnalle. Eduskunnan suuri valiokunta taas antoi hallitukselle mandaatin neuvotteluihin, ja tähän pääministeri Sanna Marin on myös julkisuudessa vedonnut. Professori Leino-Sandberg näkee, että kyseessä on valiokuntien välinen valtiosääntöoikeudellinen konflikti ja historiallinen lajissaan.

Samaa dilemmaa ruotii julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen, jonka mukaan nyt on noussut esiin ”joitain suomalaisen perustuslakikontrollin epäterveitä piirteitä”.

Ministeri Tuppurainen vetoaa asiassa niin ikään suuren valiokunnan antamaan neuvottelumandaattiin.

"Suuren valiokunnan antaman mandaatin taustalle sisältyvät kaikki perustuslakivaliokunnan huomiot. Huolet on pystytty hälventämään", Tuppurainen kommentoi viitaten siihen, että päätöksenteossa ei olisi ollut perustuslaillisia ongelmia.

Hän korostaa, että Suomen aloitteellisuuden myötä sopimukseen kirjattiin yksittäisten valtioiden tarkat vastuut ja niiden rajat, mikä oli yksi perustuslakivaliokunnan toiveista. Myös suoran avustusrahan osuuden väheneminen paketissa oli ministerin mukaan onnistuminen, joka vastaa perustuslakivaliokunnan huomioihin.

Oppositiopuolue kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmaisi tiistaina pettymyksensä sopimukseen.

"Vaikka rahaa käytetään enemmän, Suomen osuus näyttää jäävän ohueksi", Orpo kirjoitti Twitterissä.

Mitä Suomi sai?

Oppositiojohtaja Orpo kritisoi myös Suomen viime aikoina muuttunutta strategiaa EU:n neuvottelupöydissä. Pari vuotta sitten Suomi oli osa Alankomaiden, Irlannin, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan kanssa muodostettua Hansa-ryhmää. Orpon mukaan hallitus, pääministeri Marin ja eurooppaministeri Tuppurainen ilmoittivat viime syksynä, että Suomi poistuu ryhmästä.

Tänä vuonna elvytyspakettineuvotteluiden loppusuoralla Suomi kuitenkin istui samaan pöytään Ruotsin, Itävallan, Tanskan ja Alankomaiden muodostaman nuukan nelikon kanssa.

"Nuuka nelikko sai jäsenmaksupalautuksensa, jotka ovat vuositasolla satoja miljoonia. Mitä Suomi sai? Sata miljoonaa aluekehitykseen. Tämä neuvottelutaktiikka minua ihmetyttää, että mitä siellä on tapahtunut. Toki neuvottelut ovat olleet vaikeat", Orpo kirjoitti.

Tehtiinkö neuvottelustrategiassa siis virheitä?

"Saimme tukea niin kutsutun nuukan nelikon joukosta tavoitteelle alentaa avustustahan määrää. Saimme monessa muussakin asiassa tukea", Tuppurainen kiertää.

"Suomelle tuleva puolen miljardin euron kirjekuori turvaa Suomen saantoja sopimuksesta niin, että ne ovat vähintään samalla tasolla kuin mitä Ruotsi onnistui neuvottelemaan jäsenmaksukorjausten myötä."

Tuppurainen kutsuu jäsenmaksukorjauksia "epäterveeksi käytännöksi, josta pitäisi päästä pois". Hän katsoo, että "kansalliset kirjekuoret" ja varojen ohjaaminen EU-budjetin kautta on läpinäkyvämpi järjestelmä. Jäsenmaksukorjauksissa taas "kaikki muut maat maksavat alennukset joillekin maille".

Tuppurainen alleviivaa, että pääministeri Marin onnistui neuvotteluissa erinomaisesti.