Kuva: EPA / All Over Press
Gerald Fordin mukaan Bill Clinton ei osannut pitää katsettaan erossa naisista missään tilanteessa.Kuva: EPA / All Over Press
Presidentti George W. Bush on vieraillut Ukrainassa Nato-kokouksen alla.Kuva: EPA / All Over Press

Vallanvaihdon aikaa Valkoisessa talossa on käytetty kansainvälisessä politiikassa häikäilemättä hyväksi, jos siihen vain on tarjoutunut mahdollisuus.

Yhdysvaltain lähihistoriasta siitä räikein tapaus ajoittuu vuoteen 1992, jolloin istuva presidentti George H.W. Bush joutui väistymään hävittyään presidentinvaalit Arkansasin ulkopoliittisesti kokemattomalle kuvernööri Bill Clintonille.

Entisen Jugoslavian johtaja Slobodan Milosevic käytti Yhdysvaltain presidentinvaaleja sekä vallanvaihtoon ja Clintonin ulkopoliittiseen sisäänajoon kulunutta aikaa hyväkseen sotatoimien laajentamiseksi Bosniassa ja Kroatiassa.

Samaan aikaan kun Clinton harjaantui kansainväliseen politiikkaan Washingtonissa, sota laajentui ja julmeni Länsi-Balkanilla.

Vallanvaihto Washingtonissa oli Milosevicille kuin vihreä valo liikennevaloissa sotatoimien laajentamiseen.

Lisäksi Länsi-Balkanin sotien lopettamista vaikeutti pahasti Clintonin ja EU-maiden väliset vaikeudet löytää yhteistä ulkopoliittista kieltä. Näin oli erityisesti Clintonin presidenttiyden alkuvuosina 1993-94.

Kun Clintonin hallinto ja EU-maat lopulta löysivät toisensa, sodat lopettiin amerikkalaispommituksilla vuonna 1995. Niiden jatkoksi solmittiin Clintonin johdolla Länsi-Balkania koskeva rauhansopimus Yhdysvalloissa Daytonin sotilastukikohdassa.

Israel on hyökännyt rajusti Gazaan Hamas-järjestön kimppuun aikana, jolloin valta on vaihtumassa presidentti George W. Bushilta demokraattien Barack Obamalle. Isä- ja poika-Bush ovat näin joutuneet näkemään molemmat mitä vallasta luopumisen kuukaudet voivat merkitä kansainvälisessä politiikassa.

Yhdysvaltain Lähi-idän ykkösliittolaisesta Israelista on tulossa presidentti Obaman hallinnon ensimmäinen haaste. Ottaen huomioon helmikuun parlamenttivaalit Israelissa, haaste on Obamalle vakava.

Obama on kansainvälisen yleisön suosikki, mutta se ei tee hänestä ulkopoliittisesti kokenutta. Obamalla on edessään samanlainen harjaantuminen kansainväliseen politiikkaan kuin oli Clintonilla.

Clintonilla oli mahdollisuus Yhdysvaltojen etuja vaarantamatta odottaa Balkan-päätöstensä kanssa. Obamalla ei ole siihen samalla tavalla varaa Lähi-idässä.

Obaman 20. tammikuuta järjestettävien virkaanastujaisten jälkeen nähdään pian, haluaako hän ylipäätään nopeaa amerikkalaistoimintaa Lähi-idässä.

Clinton opetteli kansainvälistä politiikkaa pari ensimmäistä vuotta presidenttinä ennenkuin nosti ulkopoliittista profiiliaan.

Obama on varautunut omiin ulkopolitiikan kursseihinsa hankkimalla kokemusta vierelleen: ulkoministeri Hillary Clinton muistaa varmasti muistaa miehensä ulkopoliittisten opintojen ajat Valkoisessa talossa.