Venäjän pohjoinen maaraja Suomeen aukesi turvapaikanhakijoille yllättäen jokunen kuukausi sitten, Putin-myönteiset verkkoaktiivit pyörivät herhiläisinä suomalaisissa keskusteluissa, venäläisten myymän Pyhäjoen ydinvoimalan yhteydessä nähtiin erikoisia omistuskäänteitä, ja joku teki Suomen viranomaisten verkkopalveluihin taas eilen palvelunestohyökkäyksiä.

Ja vielä: venäläiset tahot ovat ostaneet runsaasti kiinteistöjä Suomelle tärkeän infrastruktuurin läheltä, joku uskoo jopa nähneensä vierasperäisen näköisten miesten epäilyttävää liikehdintää noilla kiinteistöillä ja niin edelleen.

Onko Suomea vastaan käyty hybridisotaa?

Pääsin esittämään tämän kysymyksen tänä aamuna Helsingin keskustassa Tiedekulman kahvilassa järjestetyssä tilaisuudessa kahdelle hybridisotaan erikoistuneelle tutkijalle, saksalaiselle Bettina Renzille ja suomalaiselle Hanna Smithille.

He jos ketkä ovat asiantuntijoita saatuaan juuri valmiiksi Aleksanteri-instituutin tutkimuspaperin Venäjä ja hybridisodankäynti (Russia and hybrid warfare – going beyond the label). Heidän näkökulmansa on laaja: tutkimuksessa tarkastellaan Venäjää ja länttä sekä hybridisota-termin sisältöä.

Mutta minun kysymykseni koski siis Suomea, koska asialla on meillä spekuloitu.

Ensin vastasi Bettina Renz, Nottinghamin yliopiston apulaisprofessori.

- On nähty yrityksiä sekaantua poliittisiin prosesseihin Suomessa ja vaikuttamista yleiseen mielipiteeseen, mutta en kutsuisi sitä sodankäynniksi. Mitä on sota? Sehän on asevoimien käyttämistä ja tappamista. Kyllä, Venäjä on painostanut Suomea tietyillä tavoilla. Ymmärrän, että Suomi on aina ollut valppaana sen suhteen, mitä Venäjä tekee ja on erityisen valpas juuri nyt. En näe mitään syytä vahvistaa sodankäynti-keskustelua, koska tilanne on jo kireä. On paljon hedelmällisempää puhua siitä, mitä Venäjä tekee, miten ja miksi.

Sitten antoi vastauksensa Hanna Smith, Venäjä-tutkija Helsingin yliopistosta.

- Nyt on käynnissä informaatiovaikuttamista, se on selvä… Jos se linkittyy millään tavalla asevoimiin, vaikkapa ilmatilaloukkauksiin tai sotaharjoituksiin, ne mahtuvat jo hybridisodankäynnin keinovalikoimaan. Tämä ei ole täydellä painollaan hybridisodankäyntiä, kuten Krimillä, mutta ehkä eräänlaista sotilaallisen imagon ja sotilasvoiman näyttämistä erityisesti pienemmälle maalle. En ole ihan päättänyt, onko se tarpeeksi hybridiä ja onko tapahtumien välillä sellaisia linkkejä, jotka todella merkitsevät. Mutta on syytä epäillä, että näin voi olla.

Hybridioperaatioita Suomessa nähdyt tapahtumat eivät siis varsinaisesti olisi. Sen sijaan tutkijat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Krimin niemimaan liittäminen Venäjään tapahtui hybridisodan keinoin.

Lähes veretön kaappausoperaatio Krimillä 2014 oli taitavasti toteutettu ja hyvin erikoislaatuinen tapaus, jonka toistaminen jossain muualla olisi venäläisille hyvin vaikeaa. Poliittisen hajaannuksen tilassa ollut Ukraina ei kyennyt puuttumaan tapahtumien kulkuun, jotka vyöryivät sen omalla maalla.

Donbassin kriisi eli yhä käynnissä oleva aseellinen taistelu Itä-Ukrainassa on Krimiä paljon perinteisempi kamppailu, jossa on kuollut tuhansia sotilaita. Siinä ei ole juuri hybridielementtejä ollut, kuten ei Venäjän yllättävässä osallistumisessa sotaan Syyriassa.

Pitäisikö koko hybridisota-termin käyttäminen sitten lopettaa, kun se soveltuu nähdyistä tapauksista tarkasti ottaen vain operaatioon Krimillä?

- Sellainen johtopäätös, että informaatiovaikuttamisen käyttö ulkopolitiikan työkaluna väistämättä johtaisi sotilaallisen toimintaan, samaan tapaan kuin Krimin hybridioperaation tapauksessa, on sekä harhaanjohtava, että vaarallinen. Se hämärtää tarpeettomasti sodan ja rauhan rajaa, Bettina Renz sanoo.

Hanna Smithin mielestä nykytilanteessa olisi syytä käyttää sanaa hybridiuhka hybridisodankäynnin sijaan. Hän kaipaili myös takaisin sellaisia sanoja kuin sotilaallinen provokaatio ja propaganda. Nuo sanat kansalaisetkin hyvin ymmärtävät.