Suomen Hornet-hävittäjien korvaajaehdokkaat kilpailuttavan HX-hankkeen ohjelmajohtaja, kenraalimajuri Lauri Puranen ottaa osaa keskusteluun Suomen tarvitsemien hävittäjien määrästä.
Professori, taloustieteilijä Roope Uusitalo herätteli keskustelua siitä, tarvitseeko Suomi juuri 64 hävittäjää, ja sai suorasanaisen vastauksen puolustusministeriltä.
Ohjelmajohtaja Purasen mukaan on selvää, että Suomi tarvitsee Ilmavoimien vaatimat 64 hävittäjää. Turvallisuusympäristössä tapahtunut muutos puhuu pikemminkin koneiden määrän lisäämisen kuin vähentämisen puolesta.
”Turvallisuusympäristömme on muuttunut haasteellisemmaksi sitten vuoden 1992 Hornet-hankintapäätöksen ja tilanne Euroopassa on kireämpi. Turvallisuustilanteen muutos ei tue hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin. Vaikka HX-hankinnalla on turvallisuuspolitiikan suhdanteita pidempiä vaikutuksia eikä puolustuksen suunnittelu voi perustua suhdanteisiin, on hävittäjähankinnalla valtava merkitys uskottavan puolustuskyvyn luomisessa”, Puranen kirjoittaa HX-hankkeen sivuilla.
Vuoden 2017 puolustusselonteossa todetaan, että ”Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut. Sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut”.
Suomi on pyytänyt tarjousta 64 monitoimihävittäjästä, sillä suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen edellyttää saman suuruista hankintaa kuin Hornet-hankinta oli aikanaan, Puranen kirjoittaa viitaten valtioneuvoston puolustusselonteon kirjaukseen.
Puranen muistuttaa, että vain ilmassa olevat koneet tuottavat torjuntavoimaa. Kaikki koneet eivät ole koko ajan käytettävissä; esimerkiksi rauhan aikana hävittäjälaivueesta käytettävissä on joka heti noin 75–80 prosenttia huoltojen vuoksi.
”Hävittäjän toimintasäde on noin 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunnassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja, joita pitää pystyä välillä tankkaamaan ja aseistamaan maassa. Lisäksi osa kalustosta on koko ajan pois käytöstä huoltojärjestelyjen vuoksi”, Puranen kirjoittaa.
Vastalauseena on esitetty, että uuden sukupolven koneet ovat Suomen nykyisiä Horneteja kehittyneempiä, jolloin täysmääräinen suorituskyky voitaisiin saavuttaa pienemmällä määrällä hävittäjiä. Purasen mukaan uudet hävittäjät ovat toki tehokkaampia kuin Hornet, ”mutta niin ovat myös uuden koneen ilmassa olevat vastustajatkin”.
”Ilmavoimien taistelukyvyn ja tehtävien hoitamisen kannalta on keskeistä, että uudet hävittäjät eivät ole Hornetia nopeampia tai ulottuvampia eikä niiden toiminta-aika ilmassa ei ole juurikaan pidempi. Myöskään niiden aseistaminen ja tankkaaminen maassa uuteen lentotehtävään ei ole yhtään nopeampaa”, Puranen vastaa.
Mutta miksi juuri 64 konetta? Purasen mukaan lukumäärään vaikutti aikanaan ratkaisevasti Pariisin rauhansopimuksen ”60 taistelukoneen rajoitus”.
”Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992. Turvallisuuspoliittinen tilanteemme oli tuolloin varsin erilainen. Neuvostoliitto oli hajonnut ja YYA-sopimus oli lopetettu. Suomi oli mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat ja hakemassa EU:n jäsenyyttä. Rautaesirippu oli vaihtunut uskoon Euroopan kahtiajaon päättymisestä ja liennytyksen alkamisesta”, Puranen taustoittaa.
”Hornet-hankinnan kokoluokka oli hankkeen alkuvaiheessa, siis jo 1980-luvun puolella, mitoitettu Pariisin rauhansopimuksen ’60 taistelukoneen rajoituksen’ mukaiseksi, vaikka tarve katsottiin suuremmaksi jo tuolloin. Monen mielenkiintoisen vaiheen kautta päädyttiin lopulta hankkimaan 57 kappaletta yksipaikkaisia Hornet F-18C -hävittäjiä ja 7 kappaletta kaksipaikkaisia Hornet F-18D -koulutushävittäjiä, jotka nekin lopulta osoittautuivat C-version tavoin täysiverisiksi hävittäjiksi.”
Kenraali pohtii myös koneiden määrän lisäämistä. Käytettävissä olevat resurssit käytännössä määrittävät, ettei määrää voida nykyisestä juuri lisätä.
”Vaikka joiltain osin olisikin perusteltu tarve hankkia nykyistä enemmän hävittäjiä, nykyisten ilmavoimiemme koko ja resurssit säätelevät omalta osaltaan hankittavien hävittäjien määrää”, hän kirjoittaa.
”Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että tällä hetkellä meillä on resurssit reilun 60 hävittäjän Ilmavoimien ylläpitoon. Käytössä olevaa infrastruktuuria, henkilöstöä, koulutusjärjestelmää ja lentotuntien mitoitusta sekä johtamisjärjestelmää voidaan hyödyntää aikanaan HX-käyttöönotossa.”
Puranen, entinen Ilmavoimien komentaja, on puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja. Näistä hankkeista merkittävin on tällä hetkellä HX-hanke.
LUE MYÖS:
Suomen hävittäjähankinta: ”Entä jos ostettaisiin vain 47? Tämä ei ollut vitsi”
Kenraali avaa Suomen salaisinta hanketta – ”Saksalaiset kävivät”
