Keskustan alamäki jatkuu, ilmeni tällä viikolla uusimmasta Alman puoluekannatusmittauksesta. Alma-kyselyn mukaan keskustan kannatus on vähentynyt jokaisessa kannatusmittauksessa eduskuntavaalien jälkeen.

Miksi keskusta kamppailee?

Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Jenni Karimäki huomauttaa, että keskusta rikkoi kahta politiikan totuttua kaavaa lähtiessään mukaan hallitukseen eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen.

Suomessa oli pitkään tapana, että hallitusvastuussa vaalitappion kärsinyt puolue vetäytyy suosiolla oppositioon nuolemaan haavojaan ja keräämään kannatustaan. Tämä on pätenyt etenkin pääministeripuolueisiin.

”Tällä logiikalla puolueet toimivat pitkään. Kaikki kärsivät vuorostaan”, Karimäki sanoo.

Perussuomalaisten nousu vuonna 2011 muutti logiikan. Kun kolmen suuren puolueen (sdp:n, kokoomuksen ja keskustan) joukkoon nousi neljäs suuri, kolmen puolueen rotaatio ei enää toiminut – varsinkin, kun neljäs suuri puolue on sellainen, joka ei ole mieluisa hallituskumppani ainakaan vasemmistoliitolle ja vihreille.

Kannattajat eivät pysyneet vauhdissa

Karimäen mukaan keskustan vaihtoehtoina oli mennä oppositioon kakkospuolueeksi perussuomalaisille tai tarttua hallitusvastuuseen. Keskusta päätti lähteä hallitukseen – ja tuli rikkoneeksi samalla toista politiikan kaavaa.

Edellisellä hallituskaudella porvarihallitusta johtanut keskusta liittyi nyt vasemmistolaiseen hallitukseen. Karimäki muistuttaa, että keskusta on historiallisesti ollut joustava: se on ollut aiemminkin porvarihallituksissa ja punamultahallituksissa. Tosin linjaero esimerkiksi Matti Vanhasen (kesk) ensimmäisen ja toisen hallituksen välillä oli varsin pieni.

Juha Sipilän keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus oli selvästi oikeistolainen, kun nykyinen Sanna Marinin sdp:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n muodostama hallitus kallistuu vasemmalle.

Karimäen mukaan tällä kertaa keskusta käytti ”joustavaa ominaisuuttaan ennennäkemättömässä tilanteessa ennennäkemättömällä tavalla”.

”Hyppy perusporvarista uuteen punamultaan tapahtui niin nopeasti, etteivät kannattajat pysyneet perässä”, Karimäki sanoo.

Keskustan päätös lähteä hallitukseen oli yllätys myös monille politiikan aktiivisille kommentaattoreille. Moni odotti, että hallitukseen olisi noussut keskustan sijaan kokoomus.

”Kyllä se oli minullekin yllätys”, Karimäki tunnustaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Trio. Juha Sipilä, Timo Soini ja Petteri Orpo muodostivat edellisellä hallituskaudella trion, joka johti keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten (myöhemmin sinisten) hallitusta.Kuva: Petteri Paalasmaa

Sisäisiä ristiriitoja

Karimäen mukaan keskustan suurin ongelma on keksiä, miten yhdistää keskustan sisäiset erilaiset koulukunnat yhteisen aatteen taakse.

Keskustan kannattajissa on heitä, jotka pitivät Juha Sipilän hallituksen yrityksiä kannustavasta talouskuripolitiikasta. Samalla joukossa on heitä, jotka olisivat kaivanneet ”köyhän asialla” olevaa politiikkaa keskustan oppi-isän Santeri Alkion hengessä.

”Näiden ihmisten yhdistäminen on keskustan suurin haaste 2020-luvulla”, Karimäki sanoo.

Poliittiseen keskustaan sijoittuminen on uhka ja mahdollisuus. Puolue voi houkutella kannattajia oikeiston vasemmasta laidasta ja vasemmiston oikeasta laidasta. Sillä on myös kääntöpuolensa.

”Pahimmassa tapauksessa puolue vuotaa molempiin suuntiin.”

Juuri näin keskustalle on käynyt, ja se hankaloittaa puolueen asemaa entisestään. Nyt keskustan pitää samaan aikaan ottaa huomioon edellisen hallituksen politiikkaa kannattaneiden mielipiteet ja alkiolaisempaa politiikkaa toivovien ajatukset.

Jälkimmäiset eivät vielä tunnu sankoin joukoin kerääntyneet keskustan tueksi.

”Ehkä he ovat ryhtyneet kannattamaan muita puolueita”, Karimäki toteaa.

Samalla keskusta tasapainottelee hallituksessa, jolla on voimakas ilmastopoliittinen linja, jonka takana muut hallituspuolueet seisovat keskustaa kivuttomammin. Keskusta näyttää jäävän yksin myös talouspolitiikassa.

Tämä hankaloittaa Karimäen mukaan keskustan asemaa keskellä. Puolue on osallisena molempiin: edellisen hallituksen talouskuripolitiikkaan ja nykyisen hallituksen ilmastokuripolitiikkaan.

”Ei yllätä, että keskustan kannattajat kokevat tilanteen epäselväksi tai hankalaksi.”

Karimäki arvioi, että hallituksen ympäristöpoliittiset linjaukset ovat monille keskustalaisille vaikeita hyväksyä, jos mennään niin pitkälle kuin hallitusohjelmassa on linjattu. Työllisyyspolitiikassa keskusta on esiintynyt tiukemman talouspolitiikan takuupuolueena.

”Kuinka pitkälle se riittää, jos joutuu olemaan yksin muita vastaan. Se voi käydä raskaaksi.”

Vaihtoehdot vähissä

Keskusta on historiallisen vaikeassa tilanteessa. Puolue kamppailee kannatuksensa kanssa, sisäisesti ja hallituskumppaneidensa kanssa.

Karimäki huomauttaa, että keskustalla – ja Sanna Marinin hallituksella ylipäätään – vaihtoehdot ovat vähissä.

Jos keskusta lähtee hallituksesta, vihreät ja vasemmisto sanovat ei perussuomalaisille ja kokoomuksen ehdot ovat todennäköisesti kovat.

Hallituksen hajoaminen voisi hyvinkin johtaa uusiin vaaleihin, joka on keskustan nykykannatuksella puolueelle pelottava ajatus. Uusia vaaleja tuskin toivovat muutkaan hallituspuolueet, koska perussuomalaiset johtaa puoluekannatusmittauksia selvästi ja opposition kakkospuolue kokoomus on puolueista toisiksi suosituin.

Karimäki huomauttaa, että vaikka keskustalla on vaikeaa, on hyvin mahdollista, että se nousisi myös perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostamaan hallitukseen – mikä todennäköisesti hämmentäisi entisestään sen kannattajia.

”Keskustan vaa’ankieliasema tullee säilymään lähes riippumatta siitä, mikä keskustan kannatus on.”

LUE MYÖS: