”Yhä enemmän pohdin, onko hallituksen ohje 70 vuotta täyttäneiden pysyttäytymisestä kotona liian jäykkä ja kategorinen. Varsinkin, jos koronavirus tulee olemaan luonamme vielä useiden kuukausien ajan”, kirjoittaa keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen Puheenvuoron blogissaan.

Hänen mukaansa seitsenkymppiset ”ansaitsevan uuden pohdinnan”, kun rajoituksia ja niiden asteittaista purkamista harkitaan. Suomi on onnistunut terveydenhuollon näkökulmasta hyvin koronatoimissaan, Vehviläinen kirjoittaa, mutta ihmisten – etenkin ikäihmisten – henkinen hyvinvointi on eri asia.

”Entä rajoitustoimien kohteena olevat ihmiset? Miten he voivat – miten pää ja mielenterveys kestää? Terveys ei ole vain vapautta viruksesta, vaan myös henkistä jaksamista, liikkeellä olemista ja elämän merkityksellisyyden kokemista.”

”Ymmärrän hyvin, että monet hyväkuntoiset ja aktiiviset seitsemänkymppiset kaipaavat takaisin normaalielämään – kaikkien muiden ikäryhmien tavoin. Kun rajoitustoimia pikkuhiljaa puretaan, myös seitsemänkymppisten tilanne pitää pohtia uudelleen. Karanteeninomaiset olosuhteet ovat pitkittyessään kova paikka kenelle tahansa. Niiden jatkaminen tulee perustella erittäin hyvin ja jos vain mahdollista, tuoda ohjeistuksiin yksilöllisempää määritystä jyrkän ikärajan sijaan”, Vehviläinen kirjoittaa.

Hänen mukaansa geriatri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on pohtinut, olisiko ikäraja voinut olla alun alkaenkin 70 vuoden sijaan 75 vuotta.

”Kivelä on myös tuonut esille hoivakodeissa asuvien ikääntyneiden tilanteen. Hollannissa on hoivakoteihin tuotu pihalle erillisiä tapaamistiloja. Kysynkin, millä keinoin Suomessa voimme vahvistaa hoivakodin asukkaiden ja heidän läheistensä yhteydenpitoa”, Vehviläinen kirjoittaa.

”Olisiko täälläkin mahdollista tehdä luovia, mutta turvallisia järjestelyjä, joilla mahdollistettaisiin hoivakodin iäkkäiden ja heidän läheistensä tapaamisia? Tiedän, että henkilöstö on jo nyt tiukoilla ja uudet järjestelyt vaativat aina lisää venymistä. Silti toivon, että tapaamisten järjestämistä erillisjärjestelyin ei suoralta kädeltä tyrmättäisi.”

Vehviläinen toteaa yleisellä tasolla rajoituksista, että uuden tutkimustiedon tullessa ”joudumme väistämättä korjaamaan aiempia kantojamme ja näkemyksiämme”.

”On hyväksyttävä, että päätöksiä joudutaan tekemään hankalien vaihtoehtojen kesken. Kaikkitietävä jälkiviisaus antaa vielä odottaa itseään.”

LUE MYÖS: