Keskustelu EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta kiihtyi viikonloppuna, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi Ylellä haluavansa tiukentaa saatavuusharkintaa.
Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) lyttäsi blogissaan Halla-ahon näkemyksen ja kansanedustaja Ville Tavio (ps.) tyrmäsi Mykkäsen perustelut Puheenvuoro-blogissaan.
Lisäksi STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ilmoitti viime viikolla, että STTK:n mielestä saatavuusharkinnasta voitaisiin luopua tietyin edellytyksin. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta puolestaan oli Ylelle antamassaan haastattelussa täysin eri mieltä.
Lue lisää: Sisäministeri varoittaa Jussi Halla-ahon maahanmuuttomallista: ”Japanin tie on alamäki”
Hallitusneuvos Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä selventää Uudelle Suomelle, mitä kätkeytyy viime päivien saatavuusharkintakeskustelun taustalle.
EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden osalta saatavuusharkinta koskee niitä, joita ei ole erikseen siirretty yksinkertaisempaan oleskelulupamenettelyyn. Käytännössä saatavuusharkinta siis koskee EU:n ulkopuolelta tulevia duunareita, eli esimerkiksi rakennusmiehiä, metallimiehiä, siivoojia, tarjoilijoita ja niin edelleen.
Kokoomus on jo pitkään ajanut saatavuusharkinnasta luopumista vedoten muun muassa hankalaan byrokratiaan ja osaajien houkuttelemiseen, josta Mykkänenkin blogissaan puhui. Halla-aho sanoi saatavuusharkintakantansa yhteydessä Ylelle, että osaajat on jo vapautettu harkinnasta.
Käytännössä osaajat, eli tarkemmin erityisosaajat kuuluvat yksinkertaisempaan oleskelulupamenettelyyn. Siihen nimittäin kuuluvat tehtävät, jotka edellyttävät korkeakoulututkintoa ja vähintään 3000 euron bruttokuukausipalkkaa. Toisin sanoen tällaisissa erityisosaajien tapauksissa oleskelulupa voidaan myöntää ilman tarveharkintaa.
EU:ssa työvoimalla on vapaa liikkuvuus, eli EU-maiden kansalaiset saavat vapaasti työskennellä kaikissa EU-maissa.
Käsitteet sekaisin, mutta ero pieni
Työministeri Jari Lindström (sin.) sanoi viime viikolla kyselytunnilla, että keskustelussa sekoitetaan usein aluelinjaukset ja lakisääteinen saatavuusharkinta. Sorainen kertoo, että ero näiden välillä on hyvin pieni.
Saatavuusharkinta perustuu ulkomaalaislakiin. Jos kyse ei ole erityisosaajista tai ammattiurheilijoista tai -taiteilijoista, saatavuusharkinta on suoritettava ulkomaalaislain nojalla.
Aluelinjauksissa taas kyse on siitä, että eri ely-keskusten alueilla työmarkkinatilanteet ovat hyvin erilaisia. Ely-keskusten neuvottelukunnat ohjeistavat alueensa tilanteen perusteella oleskelulupakäsittelijää, joka voi tilanteen mukaan myöntää luvan. Saatavuusharkinta on kuitenkin jollain tapaa aina tehtävä, koska se perustuu lakiin.
Suurempi ongelma kiinnostuneiden erityisosaajien puute
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että saatavuusharkintaan ei kuluvalla hallituskaudella kosketa, joskin kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo on välillä toivonut asiasta sopimista kirjauksesta huolimatta. Saatavuusharkintaan ei kuitenkaan olla nyt tekemässä muutoksia suuntaan tai toiseen.
Sen sijaan saatavuusharkinnan viranomaisprosesseja kehitetään koko ajan, ja työntekijöiden ja erityisosaajien lupamenettelyjen pullonkauloista ollaan hankkimassa selvitystä kuluvan vuoden aikana.
– Suurempi ongelma erityisosaajien kanssa on se, että Suomeen ei hakeudu erityisosaajia. Suomi ei ole kansainvälisesti niin houkutteleva kohde kuin Keski-Euroopan suuret maat tai Ruotsi, Sorainen sanoo.
Sorainen huomauttaa, että houkuttelevuuden puutteeseen ei voida vaikuttaa lupamenettelyillä. Houkuttelevuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi se, että erityisosaajien palkat eivät ole Suomessa niin korkeita kuin vaikkapa Saksassa, ja toisaalta Suomessa työtä verotetaan kovemmin kuin monessa EU-maassa.
