Unelmien puutarha muuttuu luutarhaksi Tess Gerritsenin uusimman teoksen alussa, kun bostonilaisen talon pihalta löytyy ihmisen pääkallo. Tästä alkaa menneisyydessä tapahtuneiden murhien selvittely.

Luutarha sijoittuu kahteen aikatasoon. Lukija pääsee vaeltamaan 1830-luvun Bostonin sateisille kaduille, joita pitkin ruumiskärryt kolistelevat, ja toisaalta tarkastelemaan salaisuuksia valottavia dokumentteja nykyajassa.

Kaksi eri aikatasoa mahdollistavat lukijan koukuttamisen. Koukuttamalla kirjasta saadaan niin vetävä, ettei sitä haluaisi laskea kädestään ennen viimeistä sivua: tapahtumat jätetään aina jännittävimmällä hetkellä, ja siirrytään nykyhetkestä menneisyyteen ja toisin päin.

Gerritsen on koulutukseltaan sisätautilääkäri. Hän jätti lääkärin työnsä ja ryhtyi kirjoittamaan romanttisia, usein sairaala-aiheisia trillereitä. Gerritsen on maailmalla huippusuosittu, ja hänen suomennettuja teoksiaan on myyty yli 400 000 kappaletta.

Suomalaiset fanit pääsevät tapaamaan Gerritseniä ensi viikolla, kun hän esiintyy Turun Taiteiden yössä.

Luutarhan varsinainen päähenkilö on lääketieteen opiskelija Norris Marshall, joka joutuu rahoittamaan opintojaan kaivamalla ruumita hautausmaalta anatomien tutkimuksiin. Kun Bostonin sairaalan ympärillä alkaa tapahtua kammottavia murhia, joutuu Norris epäillyksi.

Tarinaan kietoutuu kiellettyjä rakkaussuhteita, mustasukkaisuutta ja pelikaanikuvion alla kokoontuva salaseura. Lopulta Norriskin on yllättävällä tavalla osa salaisuuksien ketjua.

Jännitysnäytelmän kuvaamisen ohessa teos sivuaa lääketieteen historiaa. Gerritsen on sijoittanut kirjaan historiallisen henkilön, sisätautilääkäri ja runoilija Oliver Wendell Holmesin, joka on teoksessa Norrisin opiskelutoveri. 1830-luvun lääkäriopintoja ei kuvata hienovaraisesti, vaan anatomianopinnot haudasta kaivettujen vainajien äärellä ovat puistattavaa luettavaa.

Luutarha on vetävä trilleri. Sen henkilöhahmot ovat kuitenkin melko yksiviivaisia eikä tarina laajene kuvaamaan elämää erityisen tarkkanäköisesti. Kirjan romanttiset suhteet ovat ennalta-arvattavia ja naiveja ja maailmankuva mustavalkoinen.

Jännityksen luonnissa Gerritsen kuitenkin onnistuu. Lopussa, kun salaisuudet on ratkaistu, jää melkein tyhjä olo. Yhtäkkiä salaisuuksien sakea sumu onkin poissa, ja on siirryttävä normaaliin elämään kirjan loppumisen myötä.

Tess Gerritsen: Luutarha. Suom. Mika Virva. Otava 2008, 383 s.