Hallitus tuonee esityksensä sähkön siirtohintojen hillitsemisestä eduskuntaan lokakuun lopussa.

Kokoomus julkaisi oman lakialoitteensa huhtikuussa, koska sen mielestä hallituksen tammikuinen esitysluonnos oli puutteellinen.

”Luonnos ei puutu verkkoyhtiöiden kohtuuttomaan monopolituottoon. Se ei pistä siirtohintoja kuriin, vaan johtaisi siihen, että siirtohintojen korotukset vain jaksottuisivat eri tavalla. Meidän aloitteemme leikkaisi monopolituottoa sadoilla miljoonilla”, kansanedustaja Heikki Vestman sanoo. Hän valmisteli kokoomuksen aloitteen.

Energiavirasto valvoo Suomessa verkkoyhtiöiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa. Sen valvontamalli käytännössä määrittelee, kuinka paljon verkkoyhtiöt voivat kerätä tuottoa.

Kokoomus haluaa, että sähkömarkkinalakiin kirjattaisiin yleiset periaatteet valvontamallin kohtuullisuuden sisällöstä. Nykyinen laki ei ota kantaa siihen, mitä hinnoittelun kohtuullisuus käytännössä tarkoittaa.

”Lakiin pitäisi kirjata yleisellä tasolla se periaate, että tuoton pitää vastata verkkotoiminnan matalaa riskitasoa. Kyse on monopolitoiminnasta, joten tuoton pitää olla matala. Nykyinen sallittu tuotto on kohtuuton”, Vestman sanoo.

Kokoomuksen ehdotuksen toinen perusperiaate on se, että tuottoasteen laskentamallin pitäisi heijastaa paremmin verkkoyhtiöiden pääoman todellista rakennetta. Nykyisin tuotto lasketaan niin sanotun kiinteän WACC-mallin mukaisesti. Malli olettaa, että kaikilla verkkoyhtiöillä on 60 prosenttia omaa ja 40 prosenttia vierasta pääomaa.

”Se tarkoittaa sitä, että sellaiset yhtiöt kuin Caruna, joilla on omaa pääomaa vain prosentin verran taseessaan, saavat sille aivan suhteettoman ison laskennallisen tuoton, jopa yli 900 prosenttia”, Vestman huomauttaa.

Hän sanoo, että verkkoyhtiöiden keskimääräinen oman pääoman tuotto on yli 30 prosenttia.

”Kuinka moni yritys saa koronakriisin keskellä yli 30 prosentin tuoton omalle pääomalleen?” Vestman kysyy.

Kokoomus haluaa kolmanneksi, että Energiaviraston valvontamallissa yleisellä tasolla ohjattaisiin verkon arvon määräytymistä eli kantalukua, josta tuottoprosentit lasketaan.

”Tällä hetkellä laskennallinen verkon arvo on lähes kaksinkertainen verrattuna sen pääoman määrään, joka verkkoyhtiöllä oikeasti on taseessaan. Me haluamme, että kantaluku vastaisi paremmin oikeasti investointeihin sitoutunutta, poistamatonta pääomaa.”

Tällä hetkellä yhtiöiden taseissa olevat varat, noin 8,6 miljardia euroa, on Energiavirastossa oikaistu nykykäyttöarvon mukaisesti runsaaseen 13 miljardiin euroon.

Energiavirasto perustelee tätä oikaisua sillä, että yhtiöiden kirjanpitoarvot eivät kuvaa todellista käyttöarvoa tai markkina-arvoa nykytilanteessa niin hyvin kuin yksikköhinnat.

”Ongelma on, että nämä laskennalliset listahinnat olivat selvityksen mukaan jo vuonna 2016 yli 20 prosenttia korkeammat kuin todelliset verkkoyhtiöiden investointikustannukset. Eli tuottoa lasketaan nyt verkonarvosta, jossa on ilmaa. Tämä on miljardiluokan asia”, Vestman sanoo.

Ministeriö eri linjoilla kuin kokoomus

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti torstaina toimittajatilaisuuden, jossa se esitteli hallituksen esityksen pääpiirteitä. Tilaisuudessa virkamiehet ottivat kantaa myös kokoomuksen ja Omakotiliiton aloitteisiin.

Ministeriön ylitarkastaja Tatu Pahkala totesi, että ministeriössä ollaan samaa mieltä tavoitteesta eli siirtohintojen hillitsemisestä. Ministeriössä ollaan kuitenkin eri mieltä keinoista.

Ministeriössä ajatellaan, että aloitteet olisivat ristiriidassa EU:n sähkömarkkinadirektiivin ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Ministeriön mukaan komissio valvoo sääntelyviranomaisen itsenäistä toimivaltaa aktiivisesti. Pahkala viittasi muun muassa Ruotsin tapaukseen.

EU:n komissio lähetti keväällä Ruotsille kirjeen, jossa se katsoi olevan syytä epäillä, että Ruotsi rikkoi sähkömarkkinadirektiivin vaatimuksia sääntelyviranomaisten toimivallasta.

Vestman sanoo, että Ruotsin tapausta ei voi verrata kokoomuksen aloitteeseen.

”Ruotsissa hallitus päätti verkkoyhtiöiden kohtuullisen tuottoprosentin. Me emme ehdota, että lakiin kirjataan mitään tiettyä tuottoprosenttia, vaan vaatimus siitä, että tuoton pitää vastata toiminnan vähäistä riskitasoa. Haluamme myös, että verkonarvo, jolle tuottoa maksetaan, vastaisi paremmin todellisuutta. Kun nämä kohtuuden periaatteet kirjataan lakiin, Energiaviraston tehtävä on sitten muuttaa valvontamalli kohtuullisemmaksi, mikä taas laskee monopolituottoa ja hintoja.”

Vestman huomauttaa, että Itävallassa ja Kreikassa on jo tehty niin kuin kokoomus ehdottaa: paikalliset parlamentit ovat säätäneet laissa yleisistä periaatteista tuoton kohtuullisuudesta.

”EU-komissio teki viime vuonna selvityksen, jossa se arvioi kansallisten regulaattorien riippumattomuutta. Komissio ei ole tässä selvityksessä katsonut, että Itävallan ja Kreikan lait olisivat direktiivin vastaisia. Minun kysymykseni on tämä: miksi Suomen hallitus tulkitsisi direktiiviä tiukemmin kuin komissio itse?”

Vestman sanoo, että kokoomuksen aloite ei puutu Energiaviraston toimintaan. On viraston tehtävä esimerkiksi määritellä tarkka menetelmä, jolla tuottoprosentti ja verkon kantaluku määriteltäisiin.

”Tässä ei ole kyse menetelmien yksityiskohtiin puuttumisesta, vaan siitä, että kohtuullisuuden sisältö kuvattaisiin laissa paremmin.”

Vestman sanoo, että aloitteelle löytyy tukea myös EU-oikeudesta. Viime aikoina sekä sähkökauppa-asetus että uusi sähkömarkkinadirektiivi ottavat aiempaa vahvemmin kantaa siihen, että hintojen pitää vastata kustannuksia.

”Voi sanoa niin, että Suomen nykytila siirtohinnoissa on ongelmallinen EU-oikeuden keskeisen hintaperiaatteen kanssa. Siirtohintamme eivät perustu verkkoyhtiöiden tosiasiallisiin investointikustannuksiin eivätkä verkkoyhtiöiden pääomarakenteisiin.”

TEM:in mukaan kirjanpitoarvoihin perustuvan laskentamenetelmän seurauksena Energiaviraston mahdollisuudet säännellä siirtohintojen tasoa heikkenisivät olennaisesti.

Se johtaisi ministeriön näkemyksen mukaan siihen, että sijoittajaomisteiset verkkoyhtiöt voisivat nostaa yrityskaupoilla, yritysjärjestelyillä ja kirjanpidollisilla toimilla verkkoyhtiöiden tasearvot keinotekoisen korkeiksi.

”Meidän lakialoitteessamme ei sanota missään kohtaa, että pitää käyttää suoraan kirjanpitoarvoja. Emmekä tietenkään esitä yrityskauppojen liikearvoa verkon arvostamisen perustaksi, se on järjetön ajatus. Haluamme, että verkonarvoa ei määriteltäisi tavalla, joka olennaisesti poikkeaisi verkkoon sitoutuneen pääoman määrästä.”

Vestman sanoo, että kokoomuksen aloite pudottaisi verkkoyhtiöiden sallittua tuottoa arviolta 0,5 miljardilla eurolla.

”Emme ole mallistamme mustasukkaisia. Haluamme tarjota sen hallituksen käyttöön, suomalaisten hyväksi. Ihmettelen hallituksen ja sen virkamiesten innokkuutta puhua palturia esityksestämme. Hehän kuulostavat siltä kuin olisivat verkkoyhtiöiden etujärjestö. Toivon, että hallituksessa oikeasti luettaisiin aloitteemme.”

Kokoomuksen esittämä malli saa tukea Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) strategisen rahoituksen professorin Mikael Collanin tutkimuksesta.

Myös Tampereen yliopiston sähkövoimatekniikan professori Pertti Järventausta arvioi eilen Ylellä, että hallituksen esityksessä on edelleen sama epäkohta: se, että laskennassa käytetään keinotekoista vieraan ja oman pääoman suhdetta, eikä yhtiön todellista pääomarakennetta.

Yhteistä on kustannustehokkuuden etsiminen

Vestman sanoo, että hallituksen tammikuisessa esitysluonnoksessa oli hyviäkin piirteitä. Esitys puuttuu yleisellä tasolla siihen, että säävarmuusinvestoinnit pitäisi aina tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Kokoomus on asiasta samaa mieltä, mutta menee esityksessään paljon pidemmälle konkretiassa. Kokoomuksen mallissa kuluttaja saisi itse vaikuttaa säävarmuuden tasoonsa.

”Tällä hetkellä säävarmuuden piiriin on viemättä pääosin harvaan asuttujen seutujen latvaverkkoja. Maaseudulla on paljon omaa varautumista, siellä esimerkiksi aggregaatit ovat yleisiä. Näiden kuluttajien pitäisi saada itse valita, maksavatko he säävarmuudesta kovaa hintaa verkonhaltijalle vai huolehtivat siitä itse, verkonhaltijan maksamaa korvausta vastaan. Kuluttaja voisi siis itse päättää, mistä maksaa”, Vestman sanoo.

Kokoomuksen mallissa verkkoyhtiöiden investoinneilta vaadittaisiin kustannustehokkuutta ja kuluttajalla olisi valinnanvapaus. Lisäksi tietyillä alueilla, joissa säävarmuus ”yksinkertaisesti maksaa liikaa”, kuten saarissa, voitaisiin tehdä poikkeuksia säävarmuudessa. LUT-yliopiston selvityksen mukaan näillä keinoilla saataisiin aikaan noin miljardin euron säästö tulevista investoinneista.

Vestman sanoo, että säävarmuus on hyvin tärkeää, mutta monopolilta pitää aina vaatia kustannustehokkuutta.

”Nykyisin verkkoyhtiön kannattaa pistää maakaapelia kallioonkin, koska tehottomuuden kustannuksen maksavat asiakkaat, ja verkkoyhtiö saa vielä tuoton päälle. Koska kilpailua ei ole, kustannustehokkuusvaatimuksen pitää tulla lain ja valvonnan kautta.”

Lue seuraavaksi: