Euroalue voi pysyä vakaana vain joko poliittisen liiton osana tai järjestelmänä, johon ei liity yhteisvastuuta, sanovat valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylä, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Malinen sekä valtiotieteiden tohtori Peter Nyberg mielipidekirjoituksessaan, joka on julkaistu EuroThinkTank -sivustolla sekä Helsingin Sanomissa.

Koskenkylän, Malisen ja Nybergin mukaan euroalueen pelastaminen ei onnistu pankki­unionilla ja/tai uusilla rahastoilla.

–Jos vaadimme nykyisen euroalueen säilymistä, vaadimme samalla kehitystä kohti poliittista unionia (liittovaltiota), koska kaikki jäsenmaat eivät tulisi toimeen ilman tulonsiirtoja. Jos emme hyväksy pysyviä tulonsiirtoja, tulisi varautua siihen, että euroalue hajoaa joko kokonaan tai osittain, he toteavat.

Euroalueen ongelmat ovat kirjoittajien mukaan tuttuja historiallisista rahaliittokokeiluista.

–Koska maiden kilpailukyky – mukaan lukien tuottavuus – kehittyy eri maissa eri tahtiin, rahaliiton jäsenmaiden välille syntyy isoja kilpailukyky- ja tuottavuuseroja. Kun rahaliitto kohtaa laskusuhdanteen tai talouskriisin, kokonaiskysynnän lasku vaikuttaa heikkoihin yrityksiin, ja alemman kilpailukyvyn maiden rahoituskustannukset nousevat huomattavasti. Tämä on niin kutsuttu epäsymmetrinen sokki.

–Usein esitetty näkemys, että laaja tulonsiirtounioni ilman poliittista unionia turvaisi euron tulevaisuuden, on myös varsin kyseenalainen. Tulonsiirtounioni toisi mukanaan pysyvän moraalikadon ongelman ja markkinakurin menetyksen, he lisäävät.

Italian tilanne on nostettu esiin useissa euroon liittyvissä kommenteissa viime aikoina. Viimeksi perjantaina Nordean päästrategi Jan von Gerich varoitti, että Italian mahdollinen eurokansanäänestys voi uhata koko yhteisvaluutan tulevaisuutta.

Lue lisää: ”Eurokriisi 2.0” edessä ensi vuonna? Strategi: ”Voi uhata koko euron tulevaisuutta”