Kaupan alan konkari Simo Leporanta vaatii maan hallitukselta pikaista päätöstä kauppakeskusten sulkemisesta. Hänen mukaansa erikoiskauppa on jäänyt hallituksen politiikan panttivangiksi, ja jäljestä tulee pelottavaa.

”Konkurssit alkavat keväällä ja kiihtyvät kesää kohti. Jo nyt on selvää, ettei tämä ole ohi muutamassa kuukaudessa vaan jatkuu pidempään. Tästä tulee rumempaa jälkeä kuin 1990-luvun lamassa”, Leporanta sanoo.

Leporanta oli keskeisessä roolissa Vaatehuone-ketjussa läpi 1990-luvun laman, ja vanhempi väki muistaa hänet ketjun markkinoinnista Simona Vaatehuoneelta. 40 vuotta kaupan tehtävissä toiminut Leporanta toimii nykyään kotimaisen River-vaateketjun neuvonantajana.

Kun kauppakeskukset pysyvät auki, myös siellä toimivat liikkeet pitävät ovensa auki. Asiakkaita saattaa olla vain muutama päivässä, mutta vuokrat, palkat ja muut laskut juoksevat normaalin suuruisina.

Julkisuudessa ovat paljon esillä olleet ravintolat, mutta Leporannan mukaan pahimmassa pinteessä on erikoiskauppa, joka myy sesonkitavaraa. Esimerkiksi muotikaupassa sesongit vaihtuvat neljä kertaa vuodessa, ja kauppiaat ovat jo tilanneet ensi syksynä myyntiin tulevat tuotteet valmistajilta ja tukuista.

”Enää ei onnistu syksyn tilausten peruuttaminen tai muokkaaminen. Valmistajat haluavat rahansa, vaikka tietävät muotikaupan vaikeudet - tai ehkä juuri siksi haluavatkin turvata omaa toimintaansa”, Leporanta sanoo.

Hän antaa karkean esimerkin: jos muotiliikkeen liikevaihto on miljoona euroa, varastoon on koko ajan sitoutunut noin 300 000 euroa. Tämä niin kutsuttu vaihto-omaisuus muuttuu normaalina aikana kassavirraksi, kun tuotteet tulevat myyntiin. Nyt näin ei käy, kun asiakkaat kaikkosivat koteihinsa ja etätöihin.

”Joka päivä tulee uusia vaatelähetyksiä kevään muotia, jotka myyjät purkavat käytännössä suoraan alennuslaariin. Joka päivä tulee uusia laskuja maksettavaksi. Jokainen omin silmin näkee, ettei asiakkaita liiku kauppakeskuksissa nimeksikään paitsi ruokakaupoissa”, Leporanta kuvaa.

”1990-luvulla jopa itsemurhia”

Kaupan ala työllistää noin 290 000 henkilöä, joista ruokakaupan osuus on noin 65 000. Erikoiskaupan ahdinko koskettaa tuhansia yrittäjiä ja lähes 200 000 työntekijää.

Kauppakeskuksien auki pitäminen tarkoittaa Simo Leporannan mielestä epäsuoraa tukea kauppakeskusten omistajille. Suuri osa kauppakeskusten omistajista on kansainvälisiä kiinteistösijoittajia ja kotimaisia eläkevakuuttajia. Niillä on isot taloudelliset puskurit, mitä taas harvalla kauppakeskuksissa toimivalla yrittäjällä on.

Kauppakeskuksilla ei ole intressiä itse päättää keskuksen sulkemisesta, sillä vuokratulot virtaavat omistajille. Siksi sulkemisesta tarvitaan viranomaispäätös, jonka voi tehdä maan hallitus. Sulkeminen olisi fiksua myös työmatkoihin liittyvien työntekijöiden terveysvaarojen vuoksi. Kauppakeskukset on suljettu muun muassa Saksassa.

”Yrittäjälle ja kaupalle jäisi pieni mahdollisuus selvitä, jos vuokranmaksu loppuisi ja työntekijät saisivat korvauksia lomautuksista yhteiskunnalta. Vuokrat ja palkat ovat kauppiaan suurin kuluerä. 1990-luvun lamassa oli paljon surullisia ihmiskohtaloita ja jopa itsemurhia - ei tilannetta saisi päästää nyt niin pitkälle”, Leporanta vetoaa.

On tärkeä suojata työntekijöiden taloutta, mutta yrittäjillä tällaista suojaa ei ole. Leporanta korostaa, että kuitenkin vain hengissä säilyneet yritykset pystyvät tarjoamaan työpaikkoja, kun koronavirusepidemia on ohi.