Kun Sanna Marinin (sd) hallitus ryhtyi poikkeustilatoimiin Suomessa, vaikuttivat ratkaisun taustalla THL:n sekä Turun ja Tampereen yliopistojen laatimat ennustemallit koronaepidemian etenemisestä Suomessa.

Ennustemallissa on eri skenaarioita, joissa kaikissa oletetaan ”hyvin merkittävän osan väestöstä saavan tartunnan, mutta kuitenkin kohtuullisen pienen osan sairastuvan vakavasti”. Tartunnan saavien määrä vaihtelee lievän skenaarion 1 080 000 suomalaisesta vaikean skenaarion yli kolmeen miljoonaan suomalaistartuntaan.

Kaikkien skenaarioiden osalta on esitetty kaksi vaihtoehtoista laskelmaa sille, kuinka suuri osa tartunnan saaneista joutuisi sairaalahoitoon: 0,4 prosenttia tai 1 prosenttia. Tämä tarkoittaisi lievässä skenaariossa noin 4 000–11 000 sairaalahoitojaksoa ja vaikeassa skenaariossa noin 13 000–32 000 sairaalahoitojaksoa.

Sairaalahoidon tarve arvioidaan Suomen hallituksen käyttämissä mallinnuksissa merkittävästi alhaisemmaksi kuin Maailman terveysjärjestö WHO ilmoittaa sairaalahoitoa tarvitsevien osuuden koronapotilaista omassa julkisessa viestinnässään. Esimerkiksi kysymys ja vastaus -palstallaan WHO kertoo, että vaikka koronavirus on yleisesti lievä tauti, se aiheuttaa vakavia oireita ja sairaalahoidon tarpeen noin joka viidennelle tartunnan saajalle (20 prosenttia).

Samoin WHO:n tutkijaryhmän raportissa Kiinan epidemia-alueelta kerrotaan, että vaikka 80 prosenttia tapauksista on lieviä, oli noin 13,8 prosentilla alueen laboratoriovahvistetuista koronapotilaista vakavia oireita ja noin kuudella prosentilla tehohoidon tarve.

Mistä näin suurelta vaikuttava ero arvioissa johtuu?

THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane kertoo, että arvioissa ”ei ole mitään periaatteellista eroa” WHO:n ja THL:n välillä. Hänen mukaansa kyse on siitä, että seurantaluvut pitää ymmärtää oikein.

”WHO:n arvioima 20 prosenttia on perustunut epidemia-alueilla havaittuihin koronavirustartuntoihin. Havaitut tapaukset voivat kuitenkin olla vain jäävuoren huippu kaikista tartunnoista. Tartuntatautimallien mukaan hyvinkin suuri osa koronavirustartunnoista voi olla oireettomia tai lieviä, joten niitä ei ole välttämättä kirjattu ylös”, Sane vastaa Uudelle Suomelle sähköpostitse.

”Kun [vakavasti] sairastuneitten osuus lasketaan tartuntaa kohti, saadaan paljon pienempiä lukemia kuin havaittua tartuntaa kohti.”

Sane kertoo, että Suomessa arvioiden yhtenä perusteena on ollut ”malli, jossa on arvioitu nimenomaan tartunnan saavien lukumääriä ja tätä kohti laskettua sairastuvien osuutta”.

Tämän vahvistaa myös mallinnusta tekemässä ollut, epidemioiden mallintamiseen erikoistunut professori Kari Auranen Turun yliopistosta. Hänkin korostaa, että WHO:n arvio perustuu sairaalahoitoa vaativien sairastapausten osuuteen nimenomaan havaituista tapauksista.

”[Suomen] mallinnuksessa lähdetään olettamasta, että varsinaisen, ehkä oireettomankin tai lieväoireisen tartunnan voi saada paljon isompi joukko ihmisiä kuin vain ne, jotka ’havaitaan’. Se, kuinka moni on havaittu, riippuu siitä, miten on etsitty ja keitä on testattu”, Auranen kertoo Uudelle Suomelle.

Tämän takia sairastuneitten osuudet ovat Suomen mallinnuksessa pienempiä, Auranen jatkaa: ne lasketaan tartunnan saanutta kohti.

Myös hallituksen muistiossa käydään läpi WHO:n lukuja korostaen niin sanotun tapaussairastavuuden ja infektiosairastavuuden eroa. Suomen mallissa arvioidaan infektiosairastavuutta.

”WHO on arvioinut Kiinan Wuhanista raportoimien tapausten perusteella että tapaussairastavuudessa suurin osa tapauksista eli noin 81 prosenttia oli lieviä. Vakavampia oireita tapauksien joukossa oli 14 prosenttia ja viitisen prosenttia oli tehohoitoa vaativia. Kuolleisuus oli noin 2 prosenttia. Nämä prosentit eivät siis tarkoita infektiosairastuvuutta, joka on huomattavasti matalampi”, muistiossa todetaan.

”Tämä johtuu siitä, että puhuttaessa tapaussairastuvuudesta, mukana ovat vain testatut, eli selvästi oireiset, jotka on oireiden perusteella testattu. Nimittäjästä puuttuu runsaasti testauksen ulkopuolelle jääneitä, todennäköisesti varsin lieviä tapauksia, jonka kautta yllä mainitut luvut ovat selkeä yliestimaatti infektiosairastuvuudesta.”

Erityisen voimakkaasti tämä harha heijastuu muistion mukaan kuolleisuuslukuihin. Tapauskuolleisuuden kautta ei voi arvioida väestökuolleisuutta, ellei tunneta tartunnan saaneiden oikeaa osuutta väestössä, muistio korostaa.

”Kun vertaillaan eri maiden raportoituja lukuja ja vaikkapa kuolemia on erittäin tärkeää ymmärtää erot nimittäjissä, mitä tapauksia löydetään ja mitä ei. Esimerkiksi Italiassa tartuntojen kokonaismäärä on aivan varmasti isompi kuin se mitä raportoitu. Ne tapaukset, mitkä jäävät usein raportoimatta, ovat valtaosin lieviä tai oireettomia”, Jussi Sane toteaa.

WHO:n raportissa Kiinan epidemia-alueelta tosin todetaan, että vaikka oireettomia tartuntoja on havaittu, ne ovat harvinaisia ja valtaosa niistäkin on lopulta kehittynyt oireellisiksi. Todellisten oireettomien tartuntojen osuus on toistaiseksi tuntematon, mutta ”vaikuttaa melko vähäiseltä”, WHO arvioi helmikuun lopun raportissa.

Kari Aurasen mukaan se, mikä osuus väestöstä saa tartunnan, arvioidaan mallinnuksissa viruksen tartuttamisluvun avulla. Esimerkiksi brittiyliopisto Imperial Collegen tuoreessa tutkimusartikkelissa, joka muutti Britannian suhtautumista koronavirukseen, ennustettiin noin 81 prosentin väestöstä saavan tartunnan, jos rajoitustoimiin ei ryhdytä. Suomessa on otettu käyttöön voimakkaita poikkeusolojen toimia, jotka vähentävät väestön kohtaamisia ja joiden uskotaan painavan tarttumislukua alas.

LUE LISÄÄ:

Imperial Collegen artikkelissa arvioidaan sekä Kiinan tilanteen että Britanniaan ulkomailta palanneiden matkailijoiden testien perusteella, että jopa noin 40–50 prosenttia tartunnoista on lieviä ja jää rekisteröimättä sairaustapauksiksi.

Lisäksi artikkelissa arvioidaan, että noin 4,4 prosenttia tartunnan saavista tarvitsee sairaalahoitoa, ja sairaalahoitoon päätyvistä noin 30 prosenttia tehohoitoa. Tämä arvio perustuu Kiinan, Italian ja Britannian varhaisiin tartuntatapauksiin. Suomessa THL:n ja hallituksen muistiossa arvioidaan, että tehohoitoa olisi 25 prosenttia sairaalahoitojaksoista.