Helsingin yliopiston kouluhistorian tutkija Jari Salminen arvioi, että suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan ja jatko-opintojen kannalta tasa-arvoisen kohtelun.

–Huolellisesti suunnitellusta, tarkasti ohjatusta ja systemaattisesti kehitetystä peruskoulusta ei ole paljon jäljellä. Kansainvälistä mainetta saavuttanut koululaitoksemme on joutunut innovaatiopuheen, epämääräisen opetussuunnitelmareformin ja monien samanaikaisten hanke- ja muutosprosessien kohteeksi, hän kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Salmisen mukaan uudistukset eivät ole perustuneet kunnolliseen pitkäkestoiseen empiiriseen testaukseen.

–On edetty mielikuvien varassa ja yhteiskunnallisia trendejä seuraten. Järjestelmän kehittäminen on ollut reagoivaa ja tempoilevaa. Samalla on jopa hyljitty koulun perustehtäviä.

Hän sanoo, että peruskoulusta tuli kestävä, koska se onnistui ainakin jossain määrin yhdistämään rinnakkaiskoulujärjestelmän – aikaisemman kansakoulun ja oppikoulun – hyvät puolet. Teoreettinen ja käytännöllinen opetus saatiin Salmisen mukaan tasapainoon, ja oppikouluperinteen systematiikka turvasi keskeisten tavoitteiden saavuttamisen.

–Näistä periaatteista on koko ajan vähemmän jäljellä. Kenelläkään ei ole enää kokonaiskäsitystä peruskoulun opetuksen nykytilasta, hän kommentoi nykytilannetta.

Salminen kuvailee, että käytännössä kaikki tarkastus- ja ohjausjärjestelmät on purettu.

–Koulutarkastusjärjestelmä lakkautettiin jo 1980-luvulla. Käytettyjä opetusmateriaaleja ei valvo enää kukaan, ne ovat olleet opettajan vastuulla 1990-luvulta lähtien. Opettajien opetustyön säännöllinen seuraaminen ei kuulu peruskoulun rehtoreiden vastuualueeseen. Systemaattista arviointia ei tehdä. Arviointi on myös muuttunut yhä tulkinnan­varaisemmaksi, kun perinteisestä arvostelusta on luovuttu.

Uusi opetussuunnitelma on Salmisen mukaan lisännyt opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden variaatiota ja siirtänyt painopistettä muun muassa digitalisaatioon sekä ilmiöopintojen järjestämiseen. Opettajien täydennyskoulutus on hänen mukaansa ollut näitä uudistuksia toteutettaessa minimaalista, ja samalla resursseja on leikattu.

–Eri kouluissa annettujen arvo­sanojen välinen vastaavuus on heikko. Oppilaan todellinen osaaminen riippuu yhä enemmän koulusta, opettajasta, oppilasryhmästä, sattumanvaraisista opetussuunnitelmaan liittyvistä muuttujista ja tilanne­sidonnaisista tekijöistä, Salminen huomauttaa.

Hän arvioi, ettei perustuslain mukainen yhdenvertaisuus enää toteudu, koska nuorten valikoituminen jatko-opintoihin arvosanojen perusteella ei ole ­oikeudenmukaista. Salminen muistuttaa, että korkeakoulu­opiskelijoita valitaan yhä enemmän ylioppilastutkinnon perusteella.

–Tämä edellyttää peruskoulun osaamistason varmentamista ja yhdenmukaistamista. Valtakunnalliset kokeet saattavat olla ainoa keino ­peruskoulun yhdenvertaisuuden varmistamiseen. Valtakunnallisia kokeita ei kuitenkaan pitäisi ottaa käyttöön paniikin­omaisesti. Niillä on tutkimusten mukaan myös monia haitallisia vaikutuksia. Pahimmillaan käy niin, että opettajat alkavat opettaa ja oppilaat harjoitella vain valtakunnallisia kokeita varten. Sama ilmiö on tuttu lukioiden opetuskulttuurista.

Salmisen mukaan nyt pitäisi tarkkaan analysoitava, millä tavalla arvioinnin yhdenvertaisuus saadaan toimimaan nykyistä paremmin.

–Koulun perustehtävät ja vaatimukset on tunnistettava ja tunnustettava. Peruskoulun ensisijainen tehtävä on tarjota oppilaille kunnolliset perustiedot ja -taidot. Koulutyön pitää perustua selkeisiin tavoitteisiin, ja oppilaita on arvioitava oikeudenmukaisesti ja keskenään vertailukelpoisesti. Nyt nämä lähtökohdat ovat vaarantumassa, eivätkä peruskoulun kehittäjät tunnu tätä aina ymmär­tävän.

Pääsykokeiden uudistamiseen ja yhdenvertaisuuteen otti lauantaina kantaa myös kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.). Hän varoittaa alueellisen tasa-arvon heikentymisestä ja sukupuolijakauman vinoutumisesta, jos ylioppilaskirjoitusten painoarvoa lisätään pääsykoevalinnoissa.

Lue lisää: Ministerit eri mieltä pääsykokeiden uudistamisesta: ”Heikkeneekö alueellinen tasa-arvo tai vinoutuuko sukupuolijakauma?”