Suomen Ranskalle toimittama EU:n avunantolausekkeen mukainen apu on ”suurimman luokan sumutusta”, kirjoittaa majuri James Mashiri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraavassa blogissaan. Mashiri toimii puolustusvoimien järjestelmäkeskuksen sektorijohtajana.

Ranska vetosi Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteeseen Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Turvatakuulausekkeen mukaan jäsenmaat sitoutuvat auttamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin jäsenmaata, joka on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Ranskan avunpyynnön jälkeen myös Yhdysvallat toimitti Suomelle pyynnön vahvistaa osallistumista Isisin vastaisessa taistelussa.

– Suomen avunanto Ranskalle on suurimman luokan sumutusta. […] Tosiasiassa Suomi vastaa ainoastaan Ranskan tukipyynnön jälkimmäiseen osaan, eli lisää osallistumistaan sotilaalliseen kriisinhallintaan, joka on puolustusvoimien kolmas tehtävä, Mashiri toteaa.

– Tasavallan presidentti, ulkoministeriö ja utva (ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) ovat kuitenkin tehneet taitavan silmänkääntötempun ja todenneet, että niin Ranskan kuin myös myöhemmin esitetyn Yhdysvaltain avunpyyntöön suoranaisesti osallistua Daeshin (Isisin) vastaiseen taisteluun, vastaa hyvin kriisinhallintaoperaatiomme Irakissa, jossa viitisenkymmentä sotilasta kouluttaa Pohjois-Irakin Erbilissä Peshmerga-joukkoja, jotka taistelevat Daeshia vastaan, Mashiri jatkaa.

Peshmerga-koulutusoperaation lisäksi Suomi on luovuttanut yhteisten kuljetuskoneiden lentotunteja Ranskalle huoltokuljetuksia varten. Suomella on vuosittain käytössä 100 lentotuntia SAC- lentokuljetuspoolissa (Strategic Airlift Capability).

Näiden lisäksi tp-utva, eli tasavallan presidentin sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisneuvosto, linjasi Suomen tukevan Ranskaa osallistumalla Unifil-kriisinhallintaoperaatioon Libanonissa sekä Minusma-operaatioon Malissa. Unifil-operaatiota on päätetty jatkaa nykyisen, enintään 350 sotilaan vahvuisena ja syyskuussa päätettiin, että Minusma-operaatioon osallistumista laajennetaan 5 esikuntaupseerista enintään 20 sotilaaseen.

Mashiri arvioi, että Ranskan avunpyyntö tuli sikäli tarpeeseen, kun se osoittaa ”ongelman suomalaisessa päätöksenteossa”. Hänen mukaansa ”selvityksiä ja selontekoja tehdään”, mutta itse lainsäädäntötyö jää usein kesken. Hän viittaa esimerkkinä ulkoministeriön lakiasiainjohtaja Päivi Kaukorannan Ruotuväki-lehdelle antamaan lausuntoon, jossa Kaukoranta kertoi, että laki kansainvälisen avun vastaanottamisesta ”on tarkoitus saada eduskunnalle alkuvuodesta [2016]”.

– Siis mitä?! Viisitoista (15!) vuotta sitten selonteolla hyväksyttiin yksimielisesti, että Suomella tulisi olla kyky ottaa vastaan ulkomaista apua. Walesissa allekirjoitettiin viime vuonna HNS-sopimus asiasta. Mutta vieläkään ei ole juridista pohjaa! Mashiri hämmästelee.

– Samaten kuusi (6) vuotta sitten turvallisuuspoliittisessa selonteossa todettiin monen otteeseen avunantovelvoitteen ja yhteisvastuulausekkeen vahvistavan Suomen turvallisuutta ja olevan luonnollisia. Arkadianmäellä ei mitään ole tapahtunut, hän jatkaa ja kysyy, ”olisiko viimein tullut aika vaatia toimeenpanoa”.