Opettelin tupakoimaan vaihto-oppilaana Italiassa, 22-vuotiaana lääketieteen kandidaattina. Kuinka hullua! Olin selvinnyt ilman imaisuakaan teinivuosieni ohitse, jo hyvän matkaa aikuisuutta kohti. Tiesin tupakan haitoista enemmän kuin keskiverto kaduntallaaja. Silti aloitin; sosiaalinen ympäristö teki minulle tepposet. Italiassa tuohon aikaan tupakoivat lähes kaikki sukupuoleen tai sosiaaliluokkaan katsomatta, jopa professorit luentosaleissa ja sairaalan käytävillä. Oli helpompi notkua muun porukan mukana rööki huulessa kuin ilman sitä.