Suomalais-kanadalainen tutkimusryhmä on selvittänyt malarian häviämiseen vaikuttavat taustatekijät. Laajassa tutkimuksessa merkittävimmäksi osoittautui perhekoon pieneneminen.

Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen, luonnontieteellisen keskusmuseon ja kanadalaisen Guelphin yliopiston tutkijoiden dosentti Lena Huldénin, professori Ross McKitrickin ja intendentti Larry Huldénin 220 valtiosta keräämän aineiston perusteella malariaa esiintyy yhä 106 maassa ja se on hävinnyt 82 maasta.

Tutkimuksessa malariatilannetta verrattiin muun muassa bruttokansantuotteeseen, perhekokoon, kaupungistumiseen, slummiutumiseen, keskilämpötilaan ja leveysasteeseen, metsän määrään, muslimien osuuteen väestöstä, DDT:n käyttöön ja väestön tiheyteen.

Malariaa verrattiin myös denguekuumeeseen ja 47 eri maataloustuotteeseen, jotta voitiin analysoida maankäytön ja maatalouskäytäntöjen merkitystä.

Tilastollinen analyysi osoitti, että perhekoolla oli ratkaiseva vaikutus malarian häviämiseen. Malaria hävisi perhekoon pienentyessä alle neljään henkeen taloutta kohti. Suomessa, kuten monessa muussakin valtiossa, häviäminen tapahtui spontaanisti, ilman kampanjoita, joissa olisi jaettu ilmaista lääkettä tai yritetty hävittää tautia levittäneitä hyttysiä.

Tutkijat sanovat, että pelkästään laajoilla hyttysten hävittämiseen keskittyneillä yrityksillä ei ole koskaan onnistuttu malariaa hävittämään. Tautimäärä on kohonnut takaisin heti kampanjan päätyttyä.

Nyt julkaistu tutkimus osoittaa, että kaikki toimenpiteet, jotka vaikuttavat perhekoon pienentymiseen vaikuttavat myös malarian hävittämiseen.

Tutkijat sanovat, että perhekoon merkitystä malarian esiintymiseen ei ole tähän mennessä ymmärretty. Kun vuonna 2007 malarian lopullinen hävittäminen nousi jälleen ajankohtaiseksi, keskityttiin muun muassa rokotteen kehittämiseen.

Malariaan sairastuu vuosittain yli 200 miljoonaa ihmistä, valtaosa Afrikassa.

Myös Suomessa malaria oli tavallinen tauti erityisesti 1700-luvulla. Viimeinen suurempi epidemia oli Helsingissä vuonna 1902.