Eteläsuomalainen lastenkoti rikkoi toistuvasti lakia eristämällä lapsia suljettuun huoneeseen jopa 30 vuorokauden ajaksi ja tarkkailemalla lasta koko eristysajan valvontakameran välityksellä, huomauttaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Sakslin on antanut lastenkodin johtajalle ”vakavan huomautuksen” käytännöstä, jota ei ole toteutettu vain yksityistapauksissa vaan yleisenä käytäntönä. Uutena tulokkaana lastenkotiin tullut lapsi oli voitu sijoittaa yksin erityiseen huoneeseen, josta sai poistua vain ulkopuolella istuvan aikuisen seurassa.

–Lapsi ei voi vapaasti lähteä huoneesta, vaan hänen tulee koputtaa oveen, jos hän haluaa asioida esimerkiksi WC:ssä tai keskustella. Hän ulkoilee pihapiirissä yhdessä aikuisen kanssa. Lapsi on huoneessa yksin. Erityinen hoito oli voinut kestää pisimmillään 30 vuorokautta, kertoo apulaisoikeusmies raportissaan.

Kyseenalaisen hoidon loppuvaiheessa lapsi oli lastenkodin selvityksen mukaan voinut liikkua laitoksen henkilökuntaan kuuluvan kanssa ulkona ja laitoksen yleisissä tiloissa. Tällöinkään lapsen ei kuitenkaan ollut sallittu keskustella muiden lasten kanssa.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan erityishoidosta tehdyt päätökset eivät olleet lain mukaisia. Hoidossa ei myöskään ollut noudatettu eristämiselle laissa asetettua enimmäiskestoa.

Jopa kuukauden kestävä jatkuva kameravalvonta merkitsee apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan kaikissa olosuhteissa pitkälle menevää puuttumista henkilön yksityisyyteen. Tällaiselle puuttumiselle tulee olla lain mukaiset perusteet.

Tallentavan valvontakameran käytölle huoneessa ei myöskään ollut henkilötietolaissa tarkoitettua lain mukaista perustetta.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kameravalvonta voi tietyin edellytyksin olla mahdollista, jos valvonta- ja huolenpitotehtävä sitä edellyttää. Lasten yksityisyyden suojan kunnioitusta koskeva velvoite edellyttää kuitenkin muun muassa sitä, ettei kameravalvontaa uloteta lasten omiin huoneisiin eikä esimerkiksi peseytymis- ja saniteettitiloihin.

–Oma huone on lastensuojelulaitoksessa asuvalle lapselle paikka, jota voidaan pitää lapsen yksityiselämän suojan ja kotirauhan suojan piiriin kuuluvana alueena, apulaisoikeusasiamies linjaa.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan hoito oli loukannut sen kohteeksi joutuneiden lasten perus- ja ihmisoikeuksia.

Apulaisoikeusasiamies toteaa kuitenkin ratkaisussaan, että ei pidä toimintaa ”tahallisena”.

–Asiassa on ennemminkin ollut kysymys virheellisestä tai puutteellisesta käsityksestä lastensuojelulain sisällöstä ja tulkinnasta sekä lasten perus- ja ihmisoikeuksien toiminnalle asettamista vaatimuksista, hän tulkitsee.