Lastensuojelu ja etenkin huostaanotot ovat puhuttaneet viime päivinä Suomessa. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan mukaan lastensuojeluun liittyykin vakavia ongelmia. Huostaanottoja tehdään hänen mukaansa silti pikemminkin liian pitkällisen harkinnan jälkeen kuin liian herkästi, vaikka julkisesta keskustelusta voisi päätellä toisin.

–Lapset ehtivät elämään liian pitkään olosuhteissa, jotka vaurioittavat heitä, Kananoja sanoo Uudelle Suomelle.

Huostaanottoihin liittyvää verkkokeskustelua hallitsevat itse huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet aktivistivanhemmat, joiden versiota tapahtumista sosiaaliviranomaiset eivät voi kommentoida. Jos verkossa esiintyviä väitteitä olisi uskominen, huostaanottoja tehtäisiin jopa tyystin perusteetta sivullisten tekemien lastensuojeluilmoitusten perusteella.

Kananoja arvioi, että vanhempien reaktiot selittyvät osin lastensuojelun todellisilla ongelmilla. Resurssipula tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sosiaaliviranomaisten yhteydenpito huostaanotetun lapsen biologisiin vanhempiin on riittämätöntä. Tämä huomioidaan Kananojan johtamassa lastensuojeluselvityksessä, joka luovutettiin peruspalveluministeri Susanna Huoviselle viime kesänä.

–Jälkihoidon puutteellisuus varmasti vaikuttaa reaktioihin, joita tulee jälkikäteen, Kananoja sanoo.

Lapsen ottaminen pois biologisesta perheestään on äärimmäinen keino. Kananojan mukaan on inhimillistä, että myös yksittäisiä virhearviointeja tehdään esimerkiksi kiireellisissä huostaanotoissa, joissa lapsen katsotaan olevan akuutissa hädässä. Huostaanotto on silti viranomaisen näkökulmasta usein pakko tehdä.

–Kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuisi, jos huostaanottoa ei tehtäisi, hän sanoo.

Huostaanottojen määrä on kasvanut merkittävästi Suomessa vuoden 2008 lakiuudistuksen jälkeen. Kananojan mukaan virhearvioista kertoo muun muassa se, että toistuvat kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet: yhä useampi huostaanotettu lapsi siis palautetaan vanhemmilleen, mutta joudutaan hakemaan pian takaisin viranomaisten hoiviin.

Toinen ilmiö on vanhempien lasten eli yli 11-vuotiaiden huostaanottojen voimakas lisääntyminen. Vuonna 2011 jo 57 prosenttia kiireellisistä sijoituksista tehtiin 12–17-vuotiaille, kun vielä 1990-luvulla enemmistö kiiresijoituksista koski pikkulapsia.

Epäselvää on, johtuuko ilmiö lastensuojeluilmoituksia lisänneestä uudistuksesta vai perheiden tilanteen kärjistymisestä. Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin vuonna 2008, mikä on lisännyt ilmoitusten määrää runsaasti. Samalla huostaanottojen määrä on yltynyt.

–Ongelma on ihan oikeasti se, ettei ole riittävän luotettavaa tietoa siitä, mistä tämä [huostaanottojen lisääntyminen] johtuu. Onko perheiden tilanne heikentynyt vai onko käytäntö muuttunut niin, että huostaanottoja tehdään enemmän? Kanaoja sanoo.

–Kukaan ei tiedä, kummasta on kysymys.

Kananoja arvioi itse, että vuoden 2008 uudistus saattoi tuodaan esiin ”piilevän tarpeen”, piilossa pysyneen perheiden ja lasten hädän, johon on käytäntöjen muutoksen myötä havahduttu.

Luvut ovat dramaattisia. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on yli kaksinkertaistunut vuoden 1991 jälkeen ja huostaanottojen määrä lähes kaksinkertaistunut. Kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut yli 60 prosenttia vuonna 2008 voimaan astuneen lastensuojelulain jälkeen.

Lastensuojelun resurssit sen sijaan eivät ole kasvaneet vastaavissa määrin, Kananoja sanoo. Sen lisäksi, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa asiakkaita, henkilöstöön liittyy muitakin ongelmia.

Itä-Suomen aluehallintoviraston selvitys vuodelta 2012 osoitti, että alueen 146 lastensuojelun sosiaalityöntekijästä 26 prosenttia oli epäpäteviä. Kananojan mukaan selvitys vastaa kutakuinkin yleistä tilannetta, vaikka kuntien ja maakuntien välillä on suuria eroja. Epäpäteviä on lastensuojelun työntekijöistä noin 15–25 prosenttia, hän arvioi.

–Epäpätevyys ja henkilöstön vaihtuvuus, jotka liittyvät toisiinsa, ovat iso ongelma, Kananoja myöntää.

Vaihtuvuutta lisää se, että muodollisesti epäpätevää työntekijää voidaan pitää töissä vain vuoden ajan. Tämän jälkeen katsotaan, löytyykö tilalle pätevä työntekijä.

Itä-Suomesta löytyi selvityksessä yhdeksän kuntaa, joiden lastensuojelussa ei ollut töissä yhtään tehtäväänsä pätevää sosiaalityöntekijää. He tekevät puutteellisella koulutuksella ja ylityöllistettyinä ”sosiaalialan vaativinta työtä”, Kananoja sanoo.

Kananojan mukaan on teoreettisesti mahdollista, että tämä yhtälö aiheuttaa virheitä muun muassa huostaanotoissa.

–Tulee niin vaativia tilanteita, että jos ei ole koulutusta eikä työkokemusta, niin saattaa tulla huonoja ratkaisuja, Kananoja sanoo korostaen, että ei halua syyllistää parhaansa tekeviä sosiaalityöntekijöitä.

–En halua pehmennellä sitä, että epäpätevien työntekijöiden määrä ja vaihtuvuus pahentavat ongelmaa.

Varsinaisen päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee kuitenkin hallinto-oikeus.

Ylisosiaalineuvos Kananojan mukaan etenkin kuntien johtavilla sosiaalivirkamiehillä ja poliittisilla päättäjillä on vastuu ongelmien ratkaisemisesta. Hän korostaa, että ei riitä, että hyvää tarkoittava laki tulee voimaan. Sitä pitää myös noudattaa ja lain noudattamista valvoa.

Näin ei ole tapahtunut. Vuoden 2008 lastensuojelulain tärkeimpiin tavoitteisiin kuului lastensuojelun painopisteen siirtäminen ”korjaavista palveluista [huostaanotot] varhaiseen tukeen ja puuttumiseen”.

–Tämä tavoite ei toteudu. ”Raskaat” toimenpiteet eli huostaanotot ja sijoitukset ovat päinvastoin lisääntyneet, Kananoja sanoo.

Hänen mukaansa kyse on osin siitä, että lastensuojelu on jämähtänyt perinteisiin käytäntöihin. Kesällä julkaistussa selvityksessään Kananojan työryhmä viittasi siihen, että todellisia ”pehmeämpiä” vaihtoehtoja huostaanotoille ei ole kehitetty.

–Kun peruspalveluihin, esimerkiksi perhetyöhön ja lastensuojelun avohuoltoon, ei ole investoitu riittävästi, on paine siirtynyt sijaishuoltoon. Sijaishuolto puolestaan on vienyt kasvavan määrän voimavaroista --- Lastensuojeluilmoitusvelvollisuuden laajentaminen on vauhdittanut tätä kehitystä, työryhmä arvioi kesällä.