”Tämä lähti taas pelottelun tielle”, sanoo kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteelle keskustelussa Saksan Hartz-reformista ja minijobeista.

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) järjesti tiistaiaamuna keskustelutilaisuuden Työn uudet ehdot, johon Lepomäen ja Rinteen ohella ottivat osaa keskustan kansanedustaja Mauri Pekkarinen, vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto sekä EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

EVAn toimitusjohtaja Matti Apusen vetämässä keskustelussa lähimmäksi työehtoja päästiin osuudessa, jossa keskusteltiin juuri Hartz-reformista. Kyse on Saksassa vuosituhannen alussa tehdyistä työmarkkinauudistuksilla, joilla tähdättiin joustojen ja työllisyyden lisäämiseen. Uudistusten myötä suomalaiseenkin keskusteluun levisi käsite ”minijob”. Ne ovat hyvin pienipalkkaisia työsuhteita, jotka on vapautettu palkan sivukuluista ja joita verotetaan kevyesti.

Työntekijä saa tienata minijob-suhteessa enintään 450 euroa kuukaudessa. Rinne ja SAK:n Eloranta torppaavat mallin tyystin. Rinne katsoo, että työntekijän on löydettävä viisi tai kuusikin minijob-paikkaa tullakseen toimeen.

–Hartz-uudistukset vei sosiaaliturvan niin heikoksi, että jos halusi tulla toimeen, piti jotain löytää hengenpitimeksi. Ei sellaista ”hyvinvointimallia” tarvita, Rinne sanoo.

–Ei kaiken tarvitse olla niin, että meille syntyisi työtä tekevien köyhien luokka. Ei meille tarvitse tänne synnyttää usean miljoonan minijobin maailmaa kuin Saksassa on. Kyllä meidän strategian täytyy olla se, että ihmisten osaamista parannetaan, tuottavuutta kehitetään ja luodaan parempia työsuhteiden ehtoja, Eloranta jatkaa.

Lepomäen mukaan juuri tämänlainen puhe on pelottelua. Hän korostaa, että minijobit kuuluvat useimmin tiettyihin elämänvaiheisiin ja niitä tekevien enemmistö on työsuhteisiinsa selvästi tyytyväisiä. Minijobit sopivat myös maahanmuuttajille, Lepomäki sanoo.

–Olen työstänyt aika paljon noita tilastoja ja jos katsotaan Saksassa minijobeja tekeviä työntekijöitä, niin heistä alle kymmenen prosenttia haluaisi toisenlaisen työsuhteen. He ovat erittäin tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, hän toteaa.

–Jos meillä olisi täällä asiat niin kertakaikkisen hyvin, niin miksi Saksassa köyhimmälläkin kymmenyksellä on parempi elintaso kuin Suomessa?

–Miksi kaikki maahanmuuttajat haluavat mieluummin Saksaan? Suomeen tullaan kun ei muuta keksitä. Jos siellä on niin ”riistäjäolosuhteet”, niin miksi he haluavat Saksaan?

Lepomäki täsmentää viittaavansa OECD:n Better Life Index -lukuihin pienituloisuudesta. Uusi Suomi ei pystynyt tiistaina lukuja varmentamaan. Tilaston verkkokäyttöliittymän mukaan pienituloisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat Saksassa 239 euroa korkeammat kuin Suomessa.

Tilastoja voi kuitenkin lukea myös Rinteen ja Elorannan eduksi. Suhteellisesti tarkasteltuna Suomessa köyhin kymmenys saa Eurostatin mukaan 4,1 prosenttia koko Suomen käytettävissä olevasta tulosta. Vastaava osuus Saksassa on 3,1 prosenttia, eli Suomea pienempi.

Myös SAK:n Elorannan näkemys ”työtä tekevien köyhien luokasta” saa osittain tukea Eurostatin tilastoista.

Saksassa määräaikaisissa työsuhteissa olevista 20,5 tuloköyhyysriskin alla. Vakituista työtä tekevien keskuudessa osuus on 7,0 prosenttia, mikä on korkeampi kuin euroalueella keskimäärin. Tuloköyhyysriskiä kutsutaan myös pienituloisuusasteeksi. Sillä viitataan osuuteen väestöstä, jonka tulot alittavat 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskimmäisestä tulosta. Suomessa vastaavat osuudet ovat 2,3 prosenttia määräaikaista työtä tekevien keskuudessa ja 1,0 prosenttia vakituisten työntekijöiden parissa.

Palkansaajaliikkeen edustajat saavat tukea myös hallituksen porvarillisesta rintamasta, kun keskustan Mauri Pekkarinen (kesk.) asettuu Rinteen ja Elorannan linjoille.

–Siellä on miljoonia ihmisiä, jotka eivät yhdellä työpaikalla meinaa tulla toimeen. Onko hyvä, että heille palkan lisäksi maksetaan julkisista varoista saatavan palkan lisäksi, että he elämässä jotenkin selviytyvät? Olisi kyllä hyvä, että ihminen pääsääntöisesti selviäisi sillä, mitä tienaa palkkaa yhdestä paikasta.