Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden olevan kaikkein keskeisimpiä ihmisten tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta.

”Nykytilanne on valitettavasti vaikuttanut kehitykseen niin, että perustason sotepalveluita on jatkuvasti heikennetty, minkä seurauksena erityisesti pienituloisten hoitoonpääsy on monissa kunnissa erittäin vaikeaa. On häpeäksi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle, että nimenomaan pienituloinen julkisten palveluiden käyttäjä on se, joka kaikkein huonoimmin pääsee lääkärin vastaanotolle”, hän sanoi puheessaan vasemmistoliiton puoluevaltuustolle lauantaina.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) julkisti sote-ministerityöryhmän linjaukset Sanna Marinin (sd) hallituksen sote-uudistukselle perjantaina. Esitys lähtee lausuntokierrokselle kesäkuussa.

”Tällä kertaa sote rakentuu vahvasti julkisten palveluiden ja vahvan julkisen järjestäjän varaan. Kaupallistamista, eli niin sanottua valinnanvapausjärjestelmää, ei tähän esitykseen sisälly. Haluamme taata hyvän hoidon jatkuvuuden kaikille, joten aiomme tiukentaa reunaehtoja erityisesti kokonaisulkoistuksille. Talouselämä-lehti ehti jo kauhistella, että hallitus on heittämässä terveysyritykset bussin alle. Siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että tällä kertaa sotea ei rakenneta kaupallisten terveysyritysten ehdoilla, vaan uudistus tehdään hoidon laadun, jatkuvuuden, saatavuuden sekä henkilökunnan hyvinvoinnin ehdoilla”, Andersson kommentoi.

Päiväkotitoiminta luvanvaraiseksi?

Hän vaatii lisäksi päiväkotitoimintaa luvanvaraiseksi. Anderssonin mukaan päiväkotiketju Touhulan yrityssaneeraus on herättänyt huolta varhaiskasvatuksen jatkuvuuden takaamisesta ja hoitopaikkojen riittävyydestä.

”Tapaus on ikävä esimerkki riskistä, jonka kaupalliset palveluntarjoajat voivat aiheuttaa kunnille. Touhula on niin yrityskauppojen kuin kuntien palvelusetelipäätösten seurauksena aggressiivisesti laajentanut markkinaosuuttaan ja nyt on mahdollista, että päiväkoteja joudutaan sulkemaan. Se saattaa johtaa huutavaan pulaan päivähoitopaikoista useissa kunnissa.”

Andersson korostaa, että kaupallinen palvelutuotanto voi olla tapa täydentää julkista palveluvalikoimaa, mutta se ei poista kuntien järjestämisvastuuta.

”Kunnat ovat aina vastuussa. Myös silloin, jos palveluntarjoajat päättävät sulkea liian vähän voittoa tuottavat päiväkotinsa. Touhulan tapaus on osoitus siitä, miten välttämätöntä on, että kunnissa ylläpidetään riittävä määrä julkisesti tuotettuja varhaiskasvatuspalveluita.”

Andersson huomauttaa, että jos julkisella puolella tapahtuu virheitä, johto vastaa siitä virkavastuulla.

”Yksityisellä puolella ei ole vastaavaa järjestelmää ja siksi vastuu epäkohdista jää usein niukaksi. Tässä on pohjimmiltaan kyse lasten oikeuksista turvalliseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen”, hän sanoo.

Hallitus aikookin Anderssonin mukaan tällä kaudella selvittää mahdollisuutta voitontavoittelun rajoittamiseen varhaiskasvatuksessa samaan tapaan, kuten perusopetuksessa on tehty.

”Tarvitsemme varhaiskasvatukseen kipeästi lupajärjestelmän, jonka avulla olisi nykyistä helpompaa asettaa lasten yhdenvertaisuuteen ja palveluiden laatuun liittyviä ehtoja ja kriteereitä myös kaupallisille toimijoille. Jotta luvan ehtojen noudattamista voidaan valvoa, tarvitaan myös lisäresursseja aluehallintovirastojen tarkastajille.”

Lupajärjestelmän avulla olisi Anderssonin mukaan mahdollista myös säätää velvoitteista yrityksille niissä tilanteissa, joissa ne päättävät lopettaa toimintansa.

”Niin kauan kun tällaista lainsäädäntöä ei ole, on palvelujen järjestäminen kunnissa paras tapa turvata laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut kaikille, sen sijaan, että luovutamme vastuun pääomasijoittajille.”

Lue myös: