Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson ihmettelee puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) asennetta, mitä tulee keskusteluun Suomen hävittäjähankinnoista.

”Luulisi, että tällainen megalomaanisen kallis megahankinta olisi asia, josta käydään laajaa ja tarkkaa pohdintaa, erityisesti eduskuntavaalien lähestyessä. Mutta ei”, Andersson kirjoittaa blogissaan.

Hän nostaa esiin Jussi Niinistön voimakkaan reaktion taloustieteen professori Roope Uusitalon ehdotukseen, jonka mukaan Suomi voisi ostaa vain 47 hävittäjää 64 sijaan.

”Professori (Roope) Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia”, Niinistö kommentoi Verkkouutisille.

Lue tarkemmin: Puolustusministeri Niinistöltä tylytys VU:ssa: ”Professori tekee itsestään pellen” hävittäjäväitteellä

Andersson kysyy, miksi puolustusvoimien hankinnat olisi rajattu normaalin poliittisen pohdinnan ja harkinnan ulkopuolelle.

”Mikä länsimainen demokratia Suomi muka on, jos ei maan historian suurinta asehankintaa voi arvioida kriittisesti?”

Vasemmistoliitto on alusta asti sanonut, että tulevien hävittäjien hintaa ja määrää pitää voida arvioida kriittisesti. Andersson korostaa, että puolustusvoimien hankintatoiveet eivät voi olla kriittisen tarkastelun ulkopuolella.

”Se on myös eduskunnan ja hallituksen tehtävä, eikä puolustusvoimat voi sitä yksin määritellä”, hän huomauttaa.

Hän muistuttaa myös, että koneiden hankintahinta on vain osa niiden kokonaiskustannuksista. Hävittäjähankintojen kokonaiskustannukset ovat Anderssonin mukaan hankintahintaakin suurempi arvoitus.

Hän toteaa puolustusvoimien myös tehneen virheitä aikaisemmin.

”Esimerkiksi 1990-luvun lopulla puolustusvoimissa oltiin sitä mieltä, että panssarivaunujen merkitys on vähenemässä tai ne voivat jopa korvautua taisteluhelikoptereilla. Tästä syystä hallitus alkoi valmistella taisteluhelikoptereiden hankintaa. Lopulta taisteluhelikopterien hankinnasta nousi julkinen keskustelu ja niistä luovuttiin, koska ne olisivat tulleet liian kalliiksi. Ilman niitä on pärjätty oikein hyvin, eivätkä puolustusvoimat ole niitä kaivanneet.”

Andersson muistuttaa myös Laivue 2000 –strategiaohjelmasta, johon kuului kolmen ilmatyynyaluksen hankkiminen.

”Ensimmäinen Tuuli-ilmatyynyalus valmistui 2002. Muutaman vuoden päästä meripuolustuksen pääpaino asetettiin kuitenkin kauppamerenkulun turvaamiseen, eikä tällaista ohjuksia kuljettavaa ilmatyynyalusta tarvittu. Tuulia yritettiin turhaan myydä ja 2013 se lopulta romutettiin”, Andersson sanoo.

”Keskustelulle on toisin sanoen ehdottomasti tarvetta. Tarvetta keskusteluilmapiirin muutokselle on ehdottomasti myös. On aivan käsittämätöntä, että Suomen historian suurinta asehankintaa julkisesti kritisoivia kutsutaan puolustusministerin toimesta ’pelleiksi’”, hän jatkaa.

Lue myös:

Jussi Niinistö: Hävittäjien määrällä ja tyypillä spekulointi turhaa – voi vaarantaa koko prosessin

Kenraali Puranen: Tämän takia Suomi tarvitsee juuri 64 hävittäjää

Suomen hävittäjähankinta: ”Entä jos ostettaisiin vain 47? Tämä ei ollut vitsi”