Mies haki vuoden 2016 lopussa insinöörin työpaikkaa Helsingin kaupungilta. Haastattelujen jälkeen hänelle ilmoitettiin, että hän oli tullut valituksi tehtävään.

Kun työsopimuksen allekirjoittamisen hetki oli käsillä, mies kertoi tarvitsevansa työpäivän aikana uskontoonsa kuuluvia rukoushetkiä varten vapaata perjantaisin tunnin ja muina päivinä noin viisi minuuttia.

Miehen esittämän rukoustarpeen jälkeen työsopimusta ei allekirjoitettukaan. Miehelle oli ilmoitettu, ettei työsopimusta tehdä.

Myöhemmin mies oli tehnyt rukousasiassa kompromissiehdotuksen, jossa hän oli olut valmis joustamaan rukoushetkistä esimerkiksi tärkeän kokouksen vuoksi. Työsopimusta ei ollut allekirjoitettu myöhemminkään.

Helsingin käräjäoikeus toteaa antamassaan tuomiossa, että miehen työsopimuksen allekirjoittamatta jättämiseen johtaneet tapahtumat olivat saaneet alkunsa siitä, että mies oli kertonut uskonnosta johtuvasta tarpeestaan rukoushetkiin. Mies on siten asetettu epäedulliseen asemaan uskontonsa vuoksi.

Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, ettei työnantajalla ole ehdotonta velvollisuutta rukoushetkien järjestämiseen. Rukoushetket olisivat kuitenkin olleet toteutettavissa muun muassa ruokataukojen avulla.

Helsingin kaupunki on vuonna 2015 antanut ohjeen, jonka mukaan taukojen pitäminen on pyrittävä järjestämään siten, että henkilöllä on tarvittaessa mahdollisuus uskontonsa harjoittamiseen.

Käräjäoikeus tuomitsi asuntotuotantotoimiston entisen toimitusjohtajan työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. HR-henkilö sai niin ikään sakkorangaistuksen avunannosta työsyrjintään.

Tuomio ei ole lainvoimainen.