Kun mies oli huomattavasti vaimoaan suurituloisempi työuransa aikana ja myös eläkkeellä, oli hän elatusapuvelvollinen vaimolleen myös pariskunnan siirryttyä erillistalouksiin. Vaimolla oli oikeus ”vakiintuneen elintason” säilyttämiseen siihen asti, kun avioero astui voimaan, katsoo Vaasan hovioikeus tuoreessa ratkaisussaan uutispalvelu Edilexin mukaan.

Pariskunnan avioliitossa oli vakiintunut sangen korkea elintaso, josta mies suurelta osin vastasi noin 10 000 euron kuukausituloillaan. Vaimon ansiotulo avioliiton aikana on ollut noin 600–1000 euroa kuukaudessa. Eläkkeelle jäätyään mies on saanut nettona noin 3000 euroa eläketuloa kuukaudessa vaimon noin 1200 euroa vastaan.

Vuonna 2001 avioituneen pariskunnan liitto muuttui loppuvuodesta 2011, kun puolisot siirtyivät erillistalouksiin. Samoihin aikoihin mies jäi eläkkeelle, jolloin hänen tulonsa pienenivät merkittävästi. Vaimon kesällä 2013 vireille laittama avioero astui voimaan maaliskuussa 2014.

Erillistalouksiin siirryttyä molemmilla puolisoilla oli omat ruoat, juomat ja taloustarvikkeet. Vaimon laskelmien mukaan hänen eläketulonsa eivät tuolloin riittäneet hänen kuukausittaisiin menoihinsa ja ”vakiintuneen ja kohtuullisen elintason” säilyttämiseen, jolloin hän joutui kattamaan menojaan asunnon myynnistä saaduilla säästöillään, jotka oli tarkoitettu vanhuuden turvaksi, sekä lainaamalla rahaa sukulaisiltaan.

Vaimo vaati parempituloiselta ex-mieheltään oikeudessa 800 euron kuukausittaista elatusapua avioliiton loppuajoilta. Avioliittolain mukaan puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen, mikä käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Oikeuskäytännön mukaan vauraassa avioliitossa elävien henkilöiden ylellisyyskulutuksen on koiduttava molempien puolisoiden hyväksi, kertoo lakiasiain uutispalvelu Edilex.

Oikeus katsoi näin ollen, että vaimo oli elatusavun tarpeessa säilyttääkseen vakiintuneen elintason, ja että mies oli eläkkeelläkin kykeneväinen maksamaan elatusapua. Sen sijaan vaimon alkuperäinen vaatimus avioeron jälkeisestäkin elatusavusta hylättiin jo käräjäoikeudessa. Vaimo haki hovioikeudesta muutosta vain avioliiton aikaisen elatusavun osalta ja sai haluamansa.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeudesta poiketen, että mies oli velvollinen maksamaan elatusapua 400 euroa kuukaudelta kesän 2012 ja maaliskuun 2014 väliseltä ajalta eli avioliiton loppuun asti. Lisäksi vaimo vapautettiin entisen miehensä noin 5000 euron oikeuskulujen korvaamisesta. Sen sijaan vaimon vaatimus omien oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylättiin.

Vaimo oli saanut aikaisemman avioeronsa osituksessa varallisuutta noin 140 000 euron arvosta, mistä hän oli käyttänyt noin 40 000 euroa sekä ostanut asunnon. Tämän asunnon hän oli sittemmin myynyt ja ostanut saamillaan rahoilla sekä velkarahalla uuden, johon muutti alkuvuodesta 2014. Hovioikeuden mukaan tällä varallisuudella ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa merkitystä elatusapukiistan kannalta avioliiton ollessa yhä virallisesti voimassa.