Jari Suomisen Järventila Oy Salossa tuottaa normaalisti 250 tonnia mansikkaa, 70 tonnia hernettä ja kymmenen tonnia tankoparsaa vuodessa. Suominen helpottui suuresti tiedosta, että hallitus päätti päästää 1500 ulkomaista maatalouden kausityöntekijää maahan tuotannon käynnistystöihin.

”Tämä mahdollistaa, että tila voi toimia. Mutta tuotantoa täytyy silti supistaa”, hän sanoo.

Lue lisää:

Vielä ei ole varmuutta kiintiöstä Järventilalle saatavien työntekijöiden määrästä, mutta Suominen suunnittelee, että ainakin puolet normaalista sadosta tuotetaan.

”Tällä hetkellä meillä on muutama työntekijä, ketkä pääsivät ennen koronaa. Meille pitäisi tulla 160–200 kausityöntekijää ja kaikki on tulematta.”

Vaikka täällä kotimaassa onkin vireillä monenlaisia hankkeita lomautettujen ja työttömien rekrytoimiseksi maatiloille, maatilat tarvitsevat nimenomaan ulkomaisia tekijöitä. Suominen kertoo miksi: heillä on ammattitaito, jota suomalaisilta ei löydy.

Järventilalle tulee keväisin töihin ukrainalaisia ja valkovenäläisiä, jotka ovat käyneet siellä monta vuotta.

”Heidät on koulutettu tähän pitkällä tähtäimellä, he osaavat perustaa viljelmät, ajaa traktoria ja koneita, muokata maata, ajaa koneet parsapenkkiin”, Suominen sanoo.

”Ei meillä ole aikaa ruveta opettamaan jollekin baarityöntekijälle, kuinka jotain konetta ajetaan.”

Kouluttamiseen menee mestari-kisälli-tyyppisellä järjestelyllä yleensä yksi kasvukausi aikaa.

”Meillä yleensä tämmöinen joka osaa homman pitää mukanaan yhden vuoden toista henkilöä, joka opettelee samoja työvaiheita siinä rinnalla. Tämä ei ole teollisuustyötä, sun pitää koko ajan ajatella mitä teet, ja sua ei voida vahtia koko ajan vieressä.”

Eli nyt on myöhäistä alkaa ketään kouluttaa.

”Kato taivaalle, aurinko paistaa. Ensimmäiset traktorit on liikenteessä jo.”

Osaamaton työntekijä on myös turvallisuusriski. Suominen vertaa sitä ajokortittomaan rekkakuskiin.

”Jos se laitettaisiin tonne maantielle yhdistelmän kanssa, uskaltaisitko sä olla siellä?”

Kevättöihin tarvitaan ”ajokorttia”, mutta kesän sadonkorjuusta hän ei ole yhtä huolissaan.

”Sadonkorjuu on helpompi asia. Olen luottavaisin mielin että siihen löytyy suomalaisiakin.”

Lue seuraavaksi:

Tilalla ei tosin 1980-luvun alun jälkeen ole ollut suomalaisia työntekijöiltä.

”Yksinkertaisesti elintaso on sen verran korkea, meillä ei ole mitään hotellimajoitusta ja aamupalaa. Ei missään länsimaissa oma väki tee enää näitä puutarhatöitä.”

Suominen maksaa työntekijöille maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Taulukkotuntipalkat ilman kokemuslisiä ovat vaativuustason mukaan 8,71–10,62 euroa. Muutamia vuosia tilalla työskennelleiden tuntipalkat ovat Suomisen mukaan noin 15 euroa.

Järventila tarvitsisi noin 50 ihmistä kevättöihin. Kesällä töitä olisi parille sadalle. Tosin Suominen arvioi, että suomalaisia työntekijöitä tarvittaisiin fyysisiin töihin tottuneisiin ukrainalaisiin verrattuna kolmin–nelinkertainen määrä, mikä voi olla vielä koronatartuntariskikin.

Sinänsä hänelle toki kelpaavat minkä tahansa maalaiset työntekijät. Lomautettujen rekrytoinnissa hän näkee yhden riskin.

”Nyt on lomautettuja ja kaikki ne hakee tänne maatalouteen, mut entäs kun ne kutsutaan takaisin työhön? Jos työt alkaa ja baarit aukeaa?”

Lue myös: