Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti vastaa professori Heikki Hiilamon kritiikkiin hävittäjähankinnasta.

Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Hiilamo arvosteli Ylen kolumnissaan sotilaiden vallankäyttöä ja nosti esiin varoittavat esimerkit maailmalta. Hiilamo vaatii hankkeelle tiukempaa, ulkopuolista kustannusten tarkkailua ja valvontaa.

”Hävittäjiä ostellaan, mutta valvooko jättihankinnan kuluja kukaan?” Hiilamo kysyi.

LUE TARKEMMIN: Yle: Professori nostaa esiin sotilaiden vallan HX-hävittäjähankinnassa – Varoittava esimerkki Belgiasta

Hiilamon mielestä koko Suomen hävittäjähankinnan lähtökohta on kiistanalainen, sillä hankkeen koko on mitoitettu Hornet-hankinnan mukaan ja Hornetit hankittiin Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin. Hiilamo kysyy, onko hävittäjiin tarpeellista käyttää 7–10 miljardia, kun turvallisuusympäristömme ja myös sen tulevaisuuskuva ovat paljon vakaampia kuin 1990-luvun alussa.

Olennainen kysymys on Hiilamon mukaan se, miten puolueettomasti sotilaat ovat valmistelleet hävittäjähankintaa ja onko otettu huomioon vaihtoehtoiset ja edullisemmat tavat korvata Hornetit, esimerkiksi käytettyjen hävittäjien ostaminen. Hän huomauttaa, että Yhdysvaltain merijalkaväki päätyi pidentämään Hornetiensa käyttöaikaa ainakin vuoteen 2031, kun Suomi on katsonut Hornetien tulevan käyttöikänsä päähän 2030 mennessä.

LUE MYÖS: Suomen hävittäjäkauppa: Li Andersson erottuu joukosta – Rinne, Halla-aho ja Haavisto väläyttävät joustoa 64 koneesta

Lopullisen päätöksen Suomen nykyisten Hornetien korvaajasta tekevät poliitikot, mutta hankintaa valmisteleva ja tarjouskilpailun järjestävä HX-hanke on puolustushallinnon käsissä.

LUE LISÄÄ: KL: Tämä mies sanoo Puolustusvoimain viimeisen sanan hävittäjähankinnasta

Kansliapäällikkö Juusti kiittää Hiilamoa mielenkiinnosta, mutta katsoo samalla velvollisuudekseen oikaista hänen esittämiään väitteitä. Juusti toteaa, että aikanaan tehdyissä tutkimuksissa päädyttiin siihen, että monitoimihävittäjien monipuolista suorituskykyä ei voi korvata muilla järjestelmillä.

”Ensinnäkään hävittäjiä ei noin vain ostella. Puolustuksen suunnittelu on pitkäjänteistä, kymmenien vuosien päähän ulottuvaa suunnittelutyötä. Totta kai myös HX-hankkeen kohdalla on arvioitu vaihtoehtoisia ratkaisuja, eli lähtökohtaisesti lentokonetta ei aina korvata lentokoneella”, Juusti kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.

Juustin mukaan Hornetien rakenteet väsyvät, mikä vaikuttaa sekä lentoturvallisuuteen että käytettävyyteen ja käyttöiän pidentäminen vaatisi koneen rungon vaihtamisen. Koneen runkoja ei ole enää saatavilla. Juustin mukaan tarkoitukseen sopivia käytettyjä hävittäjiä ei ole kaupan.

”Hornetin käyttöiän jatkaminen tutkittiin huolellisesti ja osoittautui, ettei käytön jatkaminen vuoden 2030 jälkeen ole enää realistinen vaihtoehto. Ensinnäkin vain suorituskykyisellä hävittäjällä on käyttöä ja nykyhävittäjien sotilaallinen suorituskyky vanhenee vääjäämättä ensi vuosikymmenen aikana.”

Toisin kuin Hiilamo väittää, turvallisuustilanteen muutos ei Juustin mukaan tue hävittäjämäärän vähentämistä, pikemminkin päinvastoin.

”Sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, sotateknologia kehittyy ympärillämme, eivätkä puolustusvoimien tehtävät ole muuttuneet. Koko Suomea puolustetaan ja Suomi vastaa itse omasta puolustuksestaan. Tällä yhtälöllä maamme tarvitsee noin nykyistä vastaavan määrän suorituskykyisiä hävittäjiä.”

Juusti myös huomauttaa, että toisin kuin Hiilamo antaa ymmärtää, asiantuntijatukea on saatu myös puolustushallinnon ulkopuolelta ja hankkeen rahoitusvaikutuksia on valmisteltu yhdessä valtiovarainministeriön kanssa alusta lähtien.

”Hankkeen ulkopuolinen laadunvarmistus valvoo päätösten jäljitettävyyttä, prosessin läpinäkyvyyttä ja kilpailun tasapuolisuutta. Laadunvarmistustyön tekee luotettava kansainvälinen konsulttiyritys. Laadunvarmistuksessa, kuten muussakin hankevalmistelussa, on haettu oppia myös muista hävittäjähankinnoista.”

Juustin mukaan poliittiselta johdolta saatu ohjaus hinnasta on selvä ja Hornetin suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen on toteutettava 7–10 miljardin euron hintahaarukassa. Käyttö- ja ylläpitokustannuksiin ei ole tulossa lisärahoitusta.

”Suomi ei voi ostaa järjestelmää, joka on liian kallis tai sitä ei ole varaa käyttää. Hinta tulee tarkentumaan hallituksen ohjauksen mukaisesti ja hankintapäätöksen tekee lopulta myös Suomen hallitus.”

Juustin mukaan keskustelun ja päätöksenteon tueksi on julkaistu poikkeuksellisen paljon tietoa jo hankkeen esiselvitysvaiheessa. Hän kertoo, että poliittista johtoa ja eduskuntaa on informoitu usein ja säännöllisesti, pelkästään eduskunnan eri valiokuntia jo yli 20 kertaa.