Hyökkääjä Marko Anttilasta tuli sunnuntaina Suomen kansallissankari, kun hän ratkaisi kahdella maalillaan Suomen kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden.
Anttila saapui median eteen painava MM-pokaali sylissään.
- Kyllähän tämä aika paljon painaa, Anttila sanoi.
Joko olet nimennyt pokaalin?
- Mennään sillä pojalla nyt vaan. Ei sillä ole niin väliä. Nautitaan nyt tästä, tää on niin huikea juttu, Anttila sanoi.
Leijonien suoritus oli mahtava, mutta kyllä sinun omakin touhusi oli etenkin MM-kisojen pudotuspeleissä aika jäätävää. Mistä tuollainen suoritus kumpusi?
- Hirveä halu voittaa jotain. En ole paljoa voittanut tässä matkan varrella. Se oli nyt tai ei koskaan. Tänään sattui sitten onnistumaan.
Onko epätodellinen fiilis?
- On se sillä tavalla joo. Tää on kokematon porukka, eikä tiedetä vielä yhtään mitä tässä tapahtuu. Mutta mennään eteenpäin, niin kuin Juti sanoo.
Mitä kävi mielessä siinä vaiheessa, kun painoit toisen maalin?
- Olihan se tietysti hieno fiilis, mutta oli siinä vielä paljon aikaa jäljellä ja Kanada painoi ihan järjettömästi päälle. Vaikeita aikoja, mutta siedettiin ne hyvin. Tässä on tulos.
Tätä Mörkö-juttua tullaan nyt hokemaan vuosikaudet, mitä ajatuksia se sinussa herättää?
- Annetaan hokea vaan, en pane ollenkaan pahakseni, Anttila vastasi.
Sinä olet nyt Ville Peltosen veroinen kansallissankari, miltä se tuntuu?
- Se tiedostetaan, kun tänne lähdetään. On pelkästään hienoa, että tämä laji on niin rakastettu Suomessa. Täytyy muistaa kuitenkin, että tämä on vain jääkiekkoa ja tässä vain pikkupoika pitää hauskaa pelaamalla jääkiekkoa.
Kuka lähtee Leijonien seremoniamestariksi?
- Eiköhän se Savinainen ole. Varakapteenit on kovia järjestämään kaikkea, niin mennään sillä.
Mikä on kapteenin rooli kultajuhlissa?
- Yritän nauttia vain mahdollisimman paljon ja katson, että pojilla on hauskaa.
Suomi voitti edellisen maailmanmestaruutensa 2011 juuri Bratislavassa, missä sinä olit silloin?
- Turussa olin kotisohvalla.
Miten juhlit maailmanmestaruutta?
- En tainnut juhlia mitenkään. Seuraavana aamuna oli omat treenit. Totta kai siellä oli paljon kavereita ja heidän puolestaan olin iloinen.
Tällä kertaa olit mukana joukkueessa ja koko halli lauloi sinun lempinimeäsi, miltä se tuntuu?
- Onhan se ihan uskomatonta. En voinut kuvitella, että tämä voisi näin mennä. Ei tuo maalinteko ole yleensä meikäläisen heiniä, mutta nyt kävi näin. Kaikkeni olen yrittänyt aina antaa, Anttila sanoi.
Mitä terveisiä haluat lähettää Lempäälään?
- Pitäkää hauskaa!
Mitäpä sitä muuta sanomaan.
Haastattelu: Ville Hirvonen, Bratislava
