Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Venäjän turvallisuus on monille tärkeämpää kuin Suomen kansallinen turvallisuus, hämmästelee Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen Puheenvuoron blogissaan.

–Keskustelussa Suomen oman kansallisen turvallisuuden näkökulma on jäänyt pahasti alakynteen. Sen sijaan monet tuntuvat kantavan isoa huolta Venäjän turvallisuudesta, siten kuin se itse sen on määritellyt. Venäjä haluaa selvästikin luoda länsirajalleen neutraalin turvallisuusvyöhykkeen, jota se voisi dominoida, kirjoittaa Himanen.

–Oman turvallisuuspoliittisen keskustelumme keskipisteeseen tulisi nostaa Suomen kansallisen puolustuksen tarpeet, hän vaatii.

Turvallisuuspoliittisen keskustelun ongelmat kiteytyvät Himasen mielestä kysymykseen Natosta, josta ei sovi keskustella avoimesti. Nato-keskustelussa korostuu myös Venäjän omien huolien myötäily ja epäilyt, että Nato jopa hautoisi hyökkäysaikeita.

­–Tästä ajattelusta kumpuaa näkemys, että läntinen puolustusyhteistyö voisi merkitä Suomen alueen käyttämistä ”vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”, kuten eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on kovan väännön jälkeen mietintöönsä kirjannut, Himanen toteaa.

Himanen itse peräänkuuluttaa avointa turvallisuuspoliittista keskustelua. Hän katsoo, että Suomessa pyritään nyt vaientamaan niitä, ketkä rohkenevat puhua Natosta myönteisesti. Esimerkkinä hän nostaa kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen, joka hiljattain totesi omassa Puheenvuoron kirjoituksessaan, että Suomen puolustuksessa tulisi voimistaa länsi-integraatiota.

Kansanedustajan päätelmä oli, että vahva puolustus on Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen voimavara, ”mutta yksin emme pärjää”.

–Lepomäen edellytyksiä keskustella turvallisuuspolitiikasta epäiltiin, ja puheenvuoroa pidettiin pöyristyttävänä ja dramaattisena.

Vuosina 2012–2016 Moskovan-suurlähettiläänä toiminut Himanen ei ota itse kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen, vaan korostaa, että Suomen Nato-jäsenyyttä voi aivan hyvin päätyä perustellusti joko kannattamaan tai vastustamaan. Keskustelun keskiöön tulisi hänestä nostaa kuitenkin Suomen oma kansallinen turvallisuus.

–Nato-jäsenyyttä voi perustellusti, rationaalisin argumentein, niin vastustaa kuin kannattaakin. Liittoutumisen vastustuksessa sekin on legitiimiä, että perusteena käytetään Venäjän kielteistä suhtautumista liittokuntaan. Venäjän narratiivista tulisi kuitenkin keskustella avoimesti.

–Pakotettu ulkopoliittinen konsensus, joka perustuu vaikenemiseen ja vaientamiseen, ei kuulu tämän päivän maailmaan. Se ei luo kansallista yhtenäisyyttä, vaan päinvastoin viestii epävarmuudesta ja heikkoudesta. Sen sijaan avoin ja faktapohjainen keskustelu turvallisuuspolitiikasta kertoo kansallisesta itseluottamuksesta ja vahvistaa ulkopoliittisen johdon asemaa, ex-suurlähettiläs arvioi.