Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi

Tove Janssonin muumihahmoja voi putkahdella esiin odottamattomista paikoista. Tänään 3. syyskuuta julkaistavassa kirjassa kaksi pientä ”muinaismuumia” esiintyy hauskana sivujuonteena.

Matti Rinteen kirjoittamassa kirjassa ”Yksitoista Tapiovaaraa” (TEOS 2008) Rinne käsittelee Tapio Tapiovaaran rakkaussuhdetta Tove Janssoniin. Sota-ajan rakkaustarina oli kiihkeä, elettiinhän ”kuin viimeistä päivää”.

Tapiovaaran kanssa seurustellessaan Tove Janssonin ilkikurinen huumori oli puhjennut täyteen kukkaan. Huumori ilmenikin siten, että hän piirsi Tapion veljen Mossen lomapassin täyteen hauskoja kuvia ja asetti näin nuoren sotilaan kiusalliseen tilanteeseen tämän palatessa rintamalle. Näiden kuvien joukosta löytyy kaksi tuttua hahmoa. Hellyttävästä hännällisestä parista, joista toisella on martinilasi kädessään, ei voi erehtyä. Selviä muumeja.

Rinne käsittelee kirjassaan koko Tapiovaaran suuren sisarusparven kohtaloa. Pieni sivujuonne kuvastaa sitä, miten muumien syntyhistoria on huomattavasti moniulotteisempi, mielenkiintoisempi ja pidempi kuin on luultu.

Tove peri taiteilijaäitinsä Signe Hammarsten-Janssonin paikan piirtäjänä Garm-lehdessä ollessaan vain 15-vuotias.

Tyttären ensimmäiset sarjakuvat ja pilapiirrokset irvailivat lähinnä lämpimällä huumorilla elämän sattumuksia ja toimivat hauskoina kuvituksina pikku tarinoihin.

Mielikuvitusrikkaana, pelottomana ja luovana taiteilijana Tovella oli ehtymätön varasto aiheita. Miehet, naiset, rakkaus, perhe, lapset, taide-elämä, nautintoaineet ja niiden puute pula-aikana ruokkivat kaikki kekseliään Toven työtä. Tyyli oli aluksi hyvinkin vaihtelevaa; toisinaan pientä ja pikkutarkkaa, toisinaan modernistisen lennokasta.

Toisen maailmansodan aikaan Tove omaksui hyvin Garmin tiukan linjan. Tuolloin hän kommentoi terävästi Euroopan totalitääristen valtioiden toimintaa, jopa Suomessa tapahtunutta vapauden rajoittamista. Kommentit olivat joskus liikaa sensuurille, joka katsoi asiakseen puuttua niiden julkaisuun.

Garm kuoli julkaisuna perustajansa Henry Reinin mukana vuonna 1953.

1940-luvulla Toven signeeraukseksi muodostui muumien esiaste ”Snork” (Niisku).

Muumit kummittelivat tuolloin jo muuallakin Toven tuotannossa. Jopa yksityiselämän puolella, kuten Rinteen Tapiovaara-kirjasta käy ilmi.

Toven suhde Tapio Tapiovaaraan lopahti vuonna 1942, kun Tapiovaara olisi halunnut lapsen, mutta Tove ei tuntenut olevansa valmis perheen perustamiseen.

Toven muumeille löytyy vastineita oikeassa elämässä. Esimerkiksi Tuutikin esikuvana on toiminut Toven elämänkumppani Tuulikki Pietilä. Toven seksuaalinen kiinnostus kun myöhemmin suuntautui toisin kuin hänen seurustellessaan Tapiovaaran kanssa.

Hattivateista Tove Jansson on todennut, että ne symboloivat ”harmaanvalkeita päämäärättömiä ihmisiä, jotka mitään ajattelematta vaeltavat laumoina”.

Muumien suosion onkin sanottu perustuvan niiden kerroksellisuuteen. Muumit kertovat lapsille täysin eri tarinan kuin aikuisemmalle lukijalle.

Visavuoressa Emil Wikströmin museon yhteydessä Valkeakoskella on vielä tämän viikon ajan mahdollisuus tutustua Tove Janssonin aikaisempaan, vähemmän tunnettuun puoleen. Sunnuntain jälkeen työt palautuvat niiden vakituiseen kotiin Tampereen taidemuseoon.