Suomessa tarvitaan kaupunkien erityispiirteet huomioon ottavaa kaupunkipolitiikkaa, katsotaan Helsingin kaupungin julkaisemassa pamfletissa, johon on ottanut osaa yhteensä 28 kaupunkitutkijaa.
Taustalla on Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) käynnistämä kaupunkikapina maakuntauudistusta vastaan. Vapaavuori ilakoikin Twitterissä, että ”kaupunkitutkijoiden vastaus hallitukselle on aika murskaava”. Vapaavuoren mukaan kaupunkiulottuvuus on ”sivuutettu täydellisesti” maan suurimman hallintouudistuksen, sote- ja maakuntauudistuksen virittelyssä. Hiljattain hän julisti, että maakuntauudistus kaatuu vielä kokonaan.
Kaupunki- ja maaseutupolitiikka on tänään esillä myös eduskunnassa, joka käy aiheesta ajankohtaiskeskustelun.
Kaupunkien aikakausi -pamfletin on tarkoitus herättää keskustelua kaupunkien roolista, merkityksestä ja tulevaisuudesta. Se julkaistiin Helsingin kaupungintalolla Suomen ensimmäisessä kaupunkipoliittisessa symposiumissa Vapaavuoren johdolla. Yliopistonlehtori Helena Leino huomauttaa pamfletissa, että Suomessakin näkyvät globaalit megatrendit kuten väestön keskittyminen kaupunkeihin, ikääntyminen, työn muutos, sosiaalinen eriarvoistuminen ja maahanmuutto.
Vapaavuori on nostanut kaupungistumisen megatrendiä esille suorastaan raivokkaasti noustuaan pormestariksi.
–Viime vuosien kaupunkipolitiikka on ollut maassamme varsin näkymätöntä ja kaupungeilla on ollut kansallisessa kontekstissa valitettavan ohut rooli. Maaseutupolitiikkaa ja -tutkimusta on kyllä harrastettu maassamme vuosikymmeniä ja siitä on ollut hyötyä koko Suomelle, Vapaavuori sanoo pamfletin esipuheessa todeten, että syyllisiä näkymättömyyteen ovat myös kaupungit itse.
Kaupunkipolitiikka katosi korpiseminaareihin
Pamfletin tutkijat ovat Vapaavuoren kanssa pitkälti samoilla linjoilla ohuesta kaupunkipolitiikasta. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n kehitysjohtaja Janne Antikainen katsoo pamfletissa, että 2000-luvun alkuvuosina kaupunkipoliittisesti seurattu Suomi jäi katveeseen, kun ”itälaajentuminen Euroopassa ja PARAS-hanke Suomessa taittoivat kaupunkipoliittisen terän”.
–Suomessa kaupunkipoliittisen korinan lopetti vahvoihin kaupunkivetoisiin peruskuntiin perustuneen mallin karilleajo. Kymmeneen vuoteen ei kaupunkipolitiikasta Suomessa sitten puhuttu juuri muualla kuin niissä korpiseminaareissa. Kaupunkeja ei mainita sanallakaan nykyisessä hallitusohjelmassa, Antikainen sanoo.
Antikaisen mukaan tänä talvena ”patoutunut keskustelu on ryöpsähtänyt liikkeelle” ennen kaikkea suurimpien kaupunkien C21-ryhmän ansiosta, jonka vanavedessä on uinut myös T50-kaupunkijoukko, maakuntien hiukan pienemmät kakkos- ja kolmoskaupungit. C21 syntyi syksyllä Vapaavuoren kutsuttua koolle kaupunkien edustajia.
–Nyt kysymys kulminoituu pitkälti siihen, mikä on kaupunkien suhde ja yhteys maakuntaan kasvua ja kehitystä luovissa toimissa. Vieläkään ei osata sanoa, miten riitapinnoista maakuntien ja kaupunkien välillä tulee yhdyspintoja, Antikainen sanoo.
Hänen mukaansa yhtälö vaikuttaa kohtalaisen yksinkertaiselta.
–Mitä isompi kaupunki maakunnasta löytyy, sitä suurempi valmius ja rooli kaupungeilla voi olla erilaisissa kasvupalveluissa ja strategisessa kehittämisessä. Myös T50 on muistettava, ja annettava roolia ja tilaa pienemmillekin kaupungeille valmiuksien mukaan, hän sanoo peräänkuuluttaen kaupunkipolitiikkaa.
”Pahimmillaan jarruttaa kaupunkeja merkittävästi”
Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall ja dosentti Ilpo Laitinen pohtivat, että Suomenkin menestyminen riippuu kaupungeista ja niiden kehittämisesta, johon liittyy sisäisiä ja ulkoisia haasteita, joista keskeisin liittyy julkisen hallinnon uudistuksiin.
–Pahimmillaan esimerkiksi maakunta- ja soteuudistus voi heikentää merkittävällä tavalla kaupunkien kykyä kehittää toimintaansa kokonaisvaltaisesti ja nopealiikkeisesti. Keskeinen kysymys on, kyetäänkö kaupungeissa ratkaisemaan ihmisille ja kehittymiselle tärkeitä asioita resurssien pirstaloituessa yhä useammalle toimialle. Jos uudistus toteutuu, onko maakunnilla ylipäänsä halua ratkoa ongelmia kaupunkilähtöisesti?
Kehittämisen haasteena on kaupunkien erilaisuus.
–Haasteena on kyetä integroimaan merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä tuottavia käytäntöjä kaupungin kehittämiseen. Keskeistä on ylipäänsä saada aikaan merkityksellisyyttä tuottavaa kulttuuria niin kaupungin hallintoon ja palveluihin kuin koko kaupunkiin.
Myös Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mika Ristimäki muistuttaa, että kaupunkipolitiikan näkökulmasta on tärkeää tunnistaa Suomen kaupunkiseutujärjestelmän luonne.
Yliopistonlehtori Markus Laineen mukaan suomalainen kaupunkipolitiikka on ollut parhaimmillaankin heiveröistä, vaikka kaupunkien kasvava rooli on nykyään yleisesti hyväksytty tosiasia.
–Suunta ei ole muuttunut Sipilän hallituksen aikana. Maakuntauudistus on esimerkki kaupunkipolitiikan unohtamisesta. Hyvä kaupunkipolitiikka olisi kuitenkin yksinkertaista: tukea suomalaisia kaupunkeja nousemaan omilla vahvuuksillaan maailman parhaiden joukkoon.
” Maakuntauudistus kaupunkipoliittisesti vahingollinen ”
Turun yliopiston tutkimusjohtaja Sampo Ruoppila katsoo, että maakuntauudistus hukkaa kaupunkien resurssit.
–Vireillä oleva valtion aluehallintouudistus eli maakuntauudistus, joka lähestyy kaikkia kuntia, mukaan lukien suuria elinvoimaisia kaupunkeja, väestökatoalueiden kriisikuntina, on kaupunkipoliittisesti vahingollinen. Kokonaisuuden hallinta saa siipeensä, jos osa kaupunkien tehtävistä siirretään mielivaltaisesti uudelle aluetasolle asioiden todellisesta kohdistumisesta, keskinäisestä riippuvuudesta ja niistä seuraavista insentiiveistä välittämättä.
Ruoppilan mukaan uudistus ei huomioi lainkaan kasvavien kaupunkien erityishaasteita tai niiden resursseja ja kykyä toimia. Hänen on vaikea nähdä, miksi kasvupalvelut ja maahanmuuttajien palvelut siirretään kaupungeilta maakuntien vastuulle.
–On myös tyhmää erottaa ennaltaehkäisevä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja seurauksista huolehtiva sosiaali- ja terveydenhuolto eri hallinnon tasoille. Mittakaavan skaalaaminen ylöspäin erottaa hallintoa konkreettisista toimijoista ja hahmotettavissa olevasta demokraattisesta kontrollista.
–Erilaiset alueet tarvitsevat erilaista aluepolitiikkaa, eivät survomista yhdenmukaiseen tuuttiin. Pohjoismaisissa kuntauudistuksissa suurten kaupunkien erityisasema on tunnustettu. Niiden ohjaavana periaatteena on ollut tarkoituksenmukaisuus eräiden keskeisten julkisten palvelujen vastuunjaossa. Tehtäviä ja henkilöstöä on siirretty myös aluehierarkiassa alaspäin, kohti peruskuntia. Suomessa hallitus ui vastavirtaan.
Taloustieteen emeritusprofessori Hannu Tervon mukaan Suomi on kaupungistunut harjoitetusta politiikasta huolimatta. Vuodesta 1990 lähtien maakuntien ykköskaupunkiseutujen väkimäärä on kasvanut 3,3 miljoonasta yli 4 miljoonan, kun reuna-alueilla väki on vähentynyt 1,7 miljoonasta alle 1,5 miljoonaan. Helsingin työssäkäyntialueen väestöosuus on pian kolmasosa koko maan väestöstä. Tervo huomauttaa, että tietovaltaisessa, luovassa taloudessa työpaikat seuraavat ihmisiä, ei enää toisinpäin.
–Kaupungistumiskehitys jatkuu politiikasta riippumatta, mutta toki politiikka on nyt ja tästä eteenpäinkin tärkeää kaupunkien kehityksen ohjaamisessa. Meneillään olevassa maakuntauudistuksessa kaupunkien keskeinen rooli pitää kirkkaana tiedostaa. Kaupunkien kasvua ei pidä kahlita vaan kehitysmahdollisuuksia tukea, Tervo sanoo.
Kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri huomauttaa, että kaupunkeja koskeva tutkimus on hajallaan erilaisissa yksiköissä, yliopistoissa ja muissa instituutioissa.
–Samalla tutkimuksen monipuolisten kansainvälisten verkostojen hyödyntäminen suomalaisessa kaupunkipoliittisessa päätöksenteossa jää aika sattumanvaraiseksi. Suomalaisessa viitekehyksessä tehdään paljon hyvää kaupunkikehityksen hallintaa tukevaa kansallista ja kansainvälistä tutkimusta. Sen jalostumista kaupunkipoliittiseen päätöksentekoon olisi tärkeä miettiä.
Lue myös:
Kokoomuslaisen väite yllätti Jan Vapaavuoren: ”Höpö höpö”
Helsinki järjesti sote-yllätyksen: Valtuusto koolle - ”tällaisena sen ei pitäisi mennä läpi”
Ministeri vastasi Jan Vapaavuorelle Ylellä: ”Olen hämmästellyt pitkin matkaa”
Jan Vapaavuori uhosi – Mauri Pekkarinen oudoksuu: ”Voiko hullumpaa himmeliajattelua olla!”
