Myytti ”bättre folkista” eli suomenruotsalaisen väestönosan yhtenäisestä menestyksekkyydestä säröilee, todetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa tekeillä olevassa väitöskirjassa.

-Tutkimukseni keskeinen tulos on, että suomenruotsalaiset eivät ole kulttuurisesti yhtenäinen vähemmistö, sanoo filosofian maisteri, valtiotieteiden kandidaatti Riie Heikkilä.

Hän on selvittänyt tutkimuksessaan, onko bättre folk vain stereotypia vai onko siinä hiven totuutta. Suomenruotsalaisiin liittyy sitkeä myytti valtaväestöä paremmasta ja menestyksekkäämmästä elämästä.

Heikkilä on tarkastellut asiaa kulttuurisista lähtökohdista, eli esimerkiksi kulttuuritapahtumissa käymisen kautta. Tutkimuksen havaintojen mukaan suomenruotsalaisten kulttuurinen aktiivisuus vaihtelee esimerkiksi alueittain: ”koulutetut kaupunkilaissuomenruotsalaiset poimivat käyttöönsä kulttuuria sekä suomen- että ruotsinkielisistä kulttuuripiireistä, kun taas maaseudun pelkkää ruotsia puhuvat suomenruotsalaiset eivät juurikaan harrasta tai kuluttavat vain ruotsinkielistä paikallista kulttuuria”.

– Ruotsinkielinen keskiluokka erottautuu joukosta korostaessaan suomenruotsalaista identiteettiään, suomenruotsalaista kulttuuriperintöä ja ruotsin kielen puhumisen tärkeyttä käyttäen hyväkseen myyttistä mielikuvaa bättre folkista, katsoo Heikkilä.

Toisaalta suomenruotsalaisten joukossa on keskinäistä ”nokittelua”. Esimerkiksi helsinkiläinen ylemmän keskiluokan rouvaryhmä saattaa teilata huonona makuna lähes kaiken, mitä tavis-suomenruotsalaiset tekevät tai ostavat. Yläluokan ryhmät halveksivat alempia ja alemmat vastaavasti tekevät pilkkaa ylemmistä.

Riie Heikkilän mukaan tämä ”lyö särön siihen yhtenäiseen suomenruotsalaiseen väestönosaan, josta myyttisessä bättre folkissa on kyse”.