Arkipäiväistä islamia etenkin Suomessa ja Kanadassa tutkinut Marja Tiilikainen kertoo oikeusministeriön Haaste-lehdessä, kuinka hänen haastattelemansa suomensomalialaiset muslimit kokevat kasvavaa painetta jihadistien terrori-iskujen ja esimerkiksi Isis-järjestön raakuuksien uutisoinnin jälkeen.

– Haastattelemani henkilöt, erityisesti naiset, joiden uskonnollinen vakaumus näkyy selvästi ulospäin vaatetuksesta, ovat kertoneet islamofobisista reaktioista niin kaduilla kuin työpaikoilla. Myös maiden rajoilla ihmisiä pysäytellään ja heiltä kysellään aikaisempaa enemmän. Erityisen selvästi muslimeihin kohdistuvat pelot ja stereotyyppiset asenteet näkyvät silloin, kun muslimeiden on näkyvästi uutisoitu olleen väkivallantekojen takana, Tiilikainen kirjoittaa Haaste-lehdessä.

Asenteiden kiristyminen ja ihmisten pelot näkyivät etenkin tammikuun 7. päivän tehdyn Charlie Hebdo -lehden terrori-iskun jälkeen.

– Esimerkiksi kevättalvella 2015 tekemässäni ryhmähaastattelussa nuoret suomensomalialaiset naiset kertoivat, kuinka he kokivat Charlie Hebdon ja Kööpenhaminan terroristi-iskujen tai Isisin teloitusuutisten jälkeen, että heitä katsottiin oudosti hississä ja työpaikoilla tai kuinka heitä pelotti, että joku hyökkäisi heidän kimppuunsa. Monet kokivat tarvetta selittää, että islam oli todellisuudessa rauhan uskonto ja että heitä itseään hävetti, että islamin maine tahrautui ihmisten takia, joita he itse eivät pitäneet oikeina muslimeina.

Erän nuori nainen kertoi Tiilikaisen mukaan työtoverinsa reaktioista näin:

– Isis oli taas kun tehnyt jotain, niin työtoverihan tietää, että mä rukoilen, ja mä en syö sianlihaa, ja mulla on huivi, niin hän jotenkin usko, että mä oon niin lähellä mun uskontoa, niin äärimuslimi, ääri-islamisti vai mitä sitä sanotaan. Hän luuli minua… Mä oon tosi huumorintajuinen onneksi, niin hän kehtasi kysyä, että hei mua pelottaa, että ootko sä äärimuslimi? Se ei saanut yöllä nukuttua sitä, että mä tulin sen mieleen, kun sanottiin äärimuslimi, Tiilikainen siteeraa.

Tilanne on Tiilikaisen mukaan muuttunut siitä, kun hän keräsi aineistoa väitöstutkimukseensa pääkaupunkiseudulla asuvien somaliäitien parissa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Vielä tuolloin islam ”näyttäytyi äitien arjessa ja puheessa turvallisuutta ja rauhaa luovana ulottuvuutena”.

– Islamin harjoittamisen avulla luotiin jatkuvuutta ja kodin tuntua uudessa kulttuurisessa ympäristössä, kaukana alkuperäisestä kodista. Uskonnollisia instituutioita kuten moskeijoita ja koraanikouluja pidettiin turvasatamina muutoksen keskellä, Tiilikainen summaa.

Nyt uskonto ja siihen liittyvät ilmiöt ovat enemmän huolenaihe. Toisaalta, Tiilikainen kertoo, väkivaltaisen radikalismin ja siihen liittyvien turvallistamispoliitikoiden aiheuttama huoli on kuitenkin pieni verrattuna muihin perheiden kokemiin turvallisuusriskeihin.

– Torontossa asuinalueiden turvattomuus ja monien nuorten kohtaama aseellinen väkivalta sekä epäluottamus viranomaisia kohtaan tulevat vahvasti esiin haastatteluissa. Helsingin seudulla taas syrjäytyminen sekä rasismin ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat tyypillisiä esiin nousevia teemoja, Tiilikainen kertoo.

Tiilikainen toimii akatemiatutkijana Sosiaalitieteiden laitoksella Helsingin yliopistossa ja tekee parhaillaan tutkimusta ”inhimillisen turvallisuuden kokemuksista somalialaisissa ylirajaisissa perheissä Kanadassa, Suomessa ja Somaliassa”.