Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi

Vakoilusta tuomittu toimittaja Mats Dumell sanoo sunnuntain Helsingin Sanomissa joutuneensa osaksi peliä, jossa purettiin Suomen kotiryssä-järjestelmää 1980-luvun alussa.

-Suomi oli B-demokratia, Dumell sanoo lehdessä.

Taloustoimittajana Ylessä työskennellyt Dumell sai vuonna 1984 aikaa vieneen tutkinnan jälkeen tuomion ulkomaisten diplomaattien kanssa seurustelusta ja lahjojen vastaanottamisesta. Hänen katsottiin myös urkkineen tietoja ja luovuttaneen asiakirjoja neuvostoliittolaisille.

Dumellin mielestä vuonna 1982 käyty hovioikeuden istunto oli farssi, jonka kestäessä syyttäjää edustanut kanneviskaalikin oli todennut, että syyte oli ollut pakko nostaa, koska kaikki lehdet kirjoittivat asiasta.

Syytösten ja tutkinnan taustalla oli myös tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka käveli vähän yli kolmikymppisen supo-päällikkö Seppo Tiitisen yli pönkittääkseen omaa asemaansa. Lehti ei ole kysynyt päätelmästä presidentti Koiviston käsitystä.

Näytösoikeudenkäynti

Tapaus Dumell on taas ajankohtainen tuoreen Supo-historian myötä. Matti Simolan toimittama Ratakatu 12 - Suojelupoliisi 1949-2009 -kirja ilmestyi viime viikolla. Lähteenä kirjoittajat ovat käyttäneet muun muassa Tiitisen muistiinpanoja.

Dumell kampanjoi aikoinaan tuomioitaan vastaan. Jo hänen pidättämisensä kohahdutti. Supo-historian mukaan keskusrikospoliisi oli halunnut kuulustella Dumellia sen jälkeen kun Koivisto oli antanut määräyksen "ottaa tutkittavaksi", oliko suomalaisia väestörekisterin tietoja luovutettu ulkomaalaisille.

Suojelupoliisi pidätti Dumellin näyttävästi 12. päivä toukokuuta 1982 kello 18.45 toimittajien juhlista. Dumell itse on kertonut olleensa menossa ystävänsä syntymäpäiville.

Korkein oikeus antoi Dumellille tuomion vuonna 1984 tiukasti oli äänin 3-2 ja Koivisto hylkäsi armahdusanomuksen. Alempien oikeusasteiden ehdollisesta tuli ehdoton tuomio: "tahallisesta ryhtymisestä vieraan vallan hyödyksi sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka voi vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon".

Helsingin Sanomien mukaan käytännössä tuomio oli annettu Kiina-urkinnasta ja posteista, joita Dumell oli vastaanottanut. Muusta ei ollut näyttöä ja perusteetkin nojasivat Dumellin kertomaan.

Dumellin mielestä Suomessa haluttiin siivota kotiryssä-järjestelmä. Koivisto oli vahvasti länsimaisen demokratian puolella.

-Supolle tapaukseni oli täysosuma. Piti saada joku. Supo oli turmeltunut ja poliittisesti korruptoitunut, Dumell sanoo sunnuntaina julkaistussa haastattelussa.

Supoa ei pidetty poliisin terävimpänä huippuna, vaan sinne oli Dumellin mukaan kertynyt vanhempia oikeistolaisia etsiviä, jotka elivät sotaa, joka oli loppunut vuonna 1944.

Suojelupoliisi kirkastaa kuvaansa

Dumellin muistikuva Suposta on erilainen kuin mitä tuoreessa historiassa kerrotaan.

Tapauksella oli aikanaan poikkeuksellinen näkyvyys, koska se tapahtui vaiheessa, jossa median asema yhteiskunnassa ja politiikassa oli muuttumassa.

Epäilyt synnyttivät keskustelua. Myös 1980-luvulla, hovioikeuden tuomion jälkeen julkaistussa, Minä vakooja -kirjassa Dumellin teemana oli suojelupoliisin tollous ja henkinen alamittaisuus.

Näihin näkemyksiin oli tuolloin helppoa uskoa. Dumellin kollegat pitivät tapausta mahdottomana, ja toimittajan mukana oloa vakoilussa mielettömänä.

Vakoilusyytteiden julkaisua pidettiin muun muassa CIA:n juonena. Suomalaisten poliitikkojen tuttu Neuvostoliiton lähetystön KGB:n Viktor Vladimirov näki lehtien vakoiluhistorian lietsomisessa sosialidemokraattista vaikutusta.

Jörn Donner suunnitteli kirjasta poliisifarssi elokuvaa, mutta kuten Supo-historian kirjoittaja Kimmo Rentola toteaa, aihe olisi ollut rohkeasti valittu, koska samaisten etsivien kuulustelussa Dumell oli puhunut itsensä vankilaan.

Suojelupoliisi oli ahkera tiedottaja journalisteihin päin. Lehtitietojen mukaan Tiitinen ja Seppo Nevala soittelivat päätoimittajille.

Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen Koivisto antoi tiedotteen, jossa perusteluja tuomiolla avattiin hieman. Tämän jälkeen mediassa esitettiin myös joitakin Dumellia arvostelevia argumentteja, Rentola kirjoittaa.

Viime vuosina Dumell on ollut aktiivinen muun muassa tv-dokumenttien tekijänä. Helsingin Sanomissa Dumell kertoo saaneensa tehdä juuri sitä, mitä on halunnut: reportaaseja ja dokumentteja itse valitsemistaan aiheista.