Näin ministerinsalkkuja tavataan jakaa suomalaisissa puolueissa. Sdp ja keskusta eroavat yhdessä suhteessa merkittävästi kokoomuksesta. Keskustassa ja sdp:ssä senioriteetti painaa ministerinimityksissä enemmän kuin kokoomuksessa, selviää e2 Tutkimuksen ministeritietopaketista.

Ministeriksi tullaan keskimäärin 46-vuotiaana. Keskustan ministereistä 43 prosenttia ja SDP:n ministereistä 36 prosenttia on ollut nimityshetkellä yli 50-vuotiaita. Kokoomuksessa vastaava osuus on vain 18 prosenttia.

Tutkijat Ville Pitkänen ja Jussi Westinen ovat analysoineet tietopaketissa tilastollisesti ministereiden taustoja, ministerisalkkujen jakautumista ja hallituskoalitioita vuosina 1987–2019.

Kokoomus on nostanut ministeriksi useita ensimmäisen kauden kansanedustajia, ja pitkän kansanedustajauran palkitseminen ministerinsalkulla on ollut melko harvinaista. Sen sijaan sdp:ssä ja keskustassa ministereiksi on noussut usein konkareita.

”Tulokset kertovat erilaisista painotuksista ja strategisista valinnoista”, Pitkänen sanoo tiedotteessa.

Ääniharavat ovat menestyneet salkkujaossa, mutta toisaalta poikkeuksellisenkaan suuri äänisaalis ei ole taannut ministerisalkkua.

Salkkujako on voimakkaasti sukupuolittunut

Ministerien sukupuolijakauma on ollut hyvin lähellä kansanedustajien sukupuolijakaumaa. 2000-luvulla sukupuolijakauma tasaantui, mutta Juha Sipilän (kesk) hallitus otti tässä suhteessa takapakkia. Sipilän hallituksessa oli naisministereitä vain noin kolmannes.

Sukupuolella ei ole vaikutusta ministerikauden kestoon, ja sekä miehiä että naisia ollut pätkäministereinä.

Vuosina 1987–2019 sosiaali- ja terveysministeriön salkut ovat olleet yli 80 prosenttia ajasta naisten hallussa. Pääministerin, valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkut ovat olleet yli 80 prosenttia ajasta miesten hallussa, samoin elinkeinoministerin ja maatalousministerin.

”Tulos osoittaa, että politiikan huipulla tehtävät jakautuvat leimallisesti miesten ja naisten töihin. Painavina pidetyt salkut on annettu miehille”, Pitkänen toteaa.

Nykyisistä ministeripesteistä työministeriys on ollut kaikkein sukupuolineutraalein. Tarkastelujaksolla salkku on ollut miesten ja naisten hallussa tismalleen yhtä monta vuotta.

Naisministerivuosien osuus kaikista ministerivuosista vaihtelee voimakkaasti puolueittain. Vasemmistoliitossa ja vihreissä naisministereitä suhteellisesti eniten, yli 50 prosenttia kaikista puolueen ministerivuosista. Perussuomalaisten ohella keskustassa ja kokoomuksessa miesministerit ovat painottuneet enemmän kuin sdp:ssä.

Rkp:n ministerivuosista kaksi kolmasosaa on miesten hallussa ja puolueen puheenjohtajat ovat olleet Anna-Maja Henrikssonia lukuun ottamatta miehiä.

Nämä ammatit vahvoilla salkkuja jaettaessa

Vuosina 1987–2019 yli 80 prosentilla ministereistä on ollut akateeminen loppututkinto. Kahdeksan prosenttia ministereistä on ylioppilaita, neljällä prosentilla on ammatillinen koulutus ja kaksi prosenttia on ammattikorkeakoulun käyneitä.

Valtiotieteilijät ja juristit ovat vahvoilla salkkujaossa.

Koulutusaloista yleisimpiä ovat valtio- ja yhteiskuntatieteet (35 %) ja oikeustieteet (14 %). Juristit ja ekonomit korostuvat erityisesti kokoomuksessa (yhteensä 34 %). SDP:n ministereistä 25 prosentilla ja vasemmistoliiton ministereistä 43 prosentilla ei ole yliopistotutkintoa. Tarkastelujakson noin kahdestasadasta ministeristä vain kymmenellä on humanistinen koulutus.

”Koulutustaustat kertovat politiikan ammattimaistumisesta. Näkökulmien moninaisuuden kannalta olisi hyvä, että erilaiset koulutustaustat olisivat mahdollisimman hyvin edustettuina. Nyt valtio- ja oikeustieteilijät painottuvat selvästi”, Westinen arvioi.

Salkkujaossa pyritään usein siihen, että ministereitä tulisi monipuolisesti eri vaalipiireistä ja maakunnista. Jakoon vaikuttavat kansanedustajien kotimaakunnat sekä hallituspuolueiden vahvat kannatusalueet.

Maakunnat, joilla on kansanedustajia kaikista puolueista, menestyvät salkkujaossa keskimääräistä paremmin. Esimerkiksi Varsinais-Suomesta on ollut ministeri kaikista muista puolueista paitsi vasemmistoliitosta ja kristillisdemokraateista.

Uusimaa on salkkujen määrässä ylivoimainen ykkönen, kun Varsinais-Suomesta on tullut toiseksi eniten ministereitä. Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat ainoat maakunnat, joista on ollut ministeri jokaisessa hallituksessa viimeisen 30 vuoden aikana. Uudeltamaalta (Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirit) on ollut peräti 63 ministeriä ja Varsinais-Suomesta 25.

Kaksi väkirikasta vaalipiiriä selittää Uudenmaan maakunnan ylivoimaa. Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä valitaan eduskuntaan lähes kolmannes kansanedustajista.

Kymenlaaksosta ja Satakunnasta on ollut ministeri lähes jokaisessa hallituksessa vuosina 1987–2019. Asukaslukuun suhteutettuna salkkujaossa ovat pärjänneet erityisesti Kanta-Häme ja Etelä-Savo. Ne ovat asukasmäärältään verrattain pieniä maakuntia, mutta ministereiksi niistä on kuitenkin noustu usein: Kanta-Hämeestä 12 kertaa ja Etelä-Savosta kahdeksan.

Pirkanmaa on ollut ”ministerikisan” suurin häviäjä.

”Asukasluvultaan toiseksi suurin maakunta Pirkanmaa on menestynyt salkkujaossa huonosti. Pirkanmaalla on ollut tarkastelujaksolla (1987–2019) vain kahdeksan ministeriä eli yhtä monta kuin lähes kolme kertaa pienemmästä Etelä-Savosta”, Westinen sanoo.

Ministerisalkuilla on poliittista väriä

Keskustan ministerisalkut jakautuneet puoleista tasaisimmin eri puolille maata. Keskustalla on ollut viimeisen 32 vuoden aikana ministeri jokaisesta maakunnasta Pirkanmaata ja ruotsinkielistä Pohjanmaata lukuun ottamatta.

Sdp:n ministereistä peräti 44 prosenttia on ollut Uudeltamaalta eli Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä. Sen sijaan kokoomuksella on ollut uusmaalaisia ministereitä vain 27 prosenttia, vaikka kokoomuksella on ollut sdp:tä enemmän kansanedustajia Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä SDP:tä.

Kokoomus on vahva Varsinais-Suomessa, mikä näkyy salkkujaoissa. Joka kuudes puolueen ministereistä on tullut Varsinais-Suomesta.

Kaupungeissa vahvan vihreiden ministereistä kaksi kolmasosaa on tullut Uudeltamaalta, eli Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä.

Ministerisalkut ovat saaneet poliittista väriä. Kokoomuksen hallussa ovat olleet erityisesti valtiovarainministerin, ulkomaankauppaministerin ja opetusministerin salkut. Lisäksi kokoomus on ainoa puolue, joka on pitänyt hallussaan kaikkia nykyisiä ministerisalkkuja viimeisen 32 vuoden aikana.

Esimerkiksi sdp:llä ei ole ollut puolustusministerin salkkua, eikä keskustalla työ- tai opetusministerin salkkua. Keskustan hallussa ovat olleet erityisesti maa- ja metsätalousministerin, kunta- ja hallintoministerin sekä kauppa- ja teollisuusministerin salkut.

Sdp:llä ovat olleet erityisen usein ulko- ja työministerin salkut.