Rattijuoppojen määrä kasvaa kesäkuukausina noin neljänneksellä, selviää Uuden Suomen poliisihallitukselta saamista tilastoista.

Vuoden 2009 ja 2010 rattijuoppotilastoista ilmenee, että hieman yli 40 prosenttia koko vuoden rattijuopumuksista tavataan touko–elokuun välisellä 4 kuukauden jaksolla. Vaikka rattijuoppojen määrä on kaikkiaan vähentynyt vuodesta 2009 vuoteen 2010 melkein 10 prosentilla, on kesäjuoppojen suhteellinen osuus pysynyt ennallaan.

– Kesäaika on rattijuoppojen aika. Tämä on ihan jokavuotinen asia, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen toteaa.

Vuonna 2010 kesäkuukausina tavattiin keskimäärin 2 364 rattijuoppoa kuukaudessa, kun koko vuoden keskiarvo oli 1 914. Vuoden 2009 keskiarvo sen sijaan oli 2 133 rattijuoppoa kuukaudessa, mikä kesällä kasvoi 24 prosenttia 2 650:een.

Ihalaisen mukaan kesän rattijuoppoudet ovat monen tekijän summa. Yhtäältä työpaineet purkautuvat kesälomalla ja huolettomuus valtaa mielen, ja toisaalta alkoholin kulutus kasvaa ja pelko jäädä rattijuoppoudesta kiinni madaltuu.

Silkkaan ajattelemattomuuteen Ihalainen ei usko. Hänen mielestään on mahdotonta, että kostean illan tai useamman päivän ryyppyputken jälkeen ei tietäisi, voiko rattiin hypätä.

– Kyllä ne ihmiset sen tietää. Siinä ollaan vähän liian rentona ja pikkasen vielä maistissa, mutta ajatellaan ettei kuitenkaan niin paljoa.

– Ulkopuolinen voisi katsoa vaan, ettei tuossa nyt ole järjen hiventäkään, Ihalainen sanoo.

Hän erottelee karkeasti kolme eri rattijuoppotyyppiä. Yllä oleva kuvaa normaalia, keski-ikäisten työssäkäyvien rattijuopumuksia. Sen lisäksi on keski-ikäisten ”juoppoköörit” ja nuorten rattijuopumukset.

– Kesäajan rattijuopumuksista tyypillisin on viikonloppuna autoileva nuorehko mies, joka ajaa ulos tieltä kännissä. Hänellä on mahdollisesti kavereitakin kyydissä, ja turvavöitä ei välttämättä käytetä, Ihalainen toteaa ja kertoo, että pahimmillaan nämä rattijuopumukset selviävät ruumiinavauksen yhteydessä.

Keski-ikäisten ”juoppoköörien” autoilu muistuttaa nuorten ajamista. Hölmöily pääsee kunnolla vauhtiin tutussa porukassa, mihin yhdistyy orastava alkoholiongelma, jonka työ pitää tavallisemmin kurissa.

Ihalainen huomauttaa, että tilastoissa näkyvät vain poliisin epäilyt. Verikokeissa jonkun tulos voi jäädä alle rattijuopumusrajan. Tosin, tilastoihin päätyvät vain poliisin tapaamat rattijuopumukset.

– Olemme joskus miettineet, että miten paljon niitä todella on. Valvontakapasiteetti pienenee kesällä, kun poliisikin lomailee.