Vasemmistoliiton puheenjohtaja, oppositiopoliitikko Li Andersson on huolissaan ”yksityisten monopolien syntymisestä, jos markkinat avataan terveydenhuollossa”.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo taas lupaa, että ”hallitus pelastaa Suomen suurten yhtiöiden valtaukselta”, joka olisi edessä, jos sote-uudistusta ei tehdä.

Mikä on totuus? Kummassa tilanteessa nuo pelätyt suuryritykset, joita voi leikkisästi kutsua vaikka riistäjäkapitalisteiksi, tyhjentävät meidän suomalaisten veronmaksajien taskut?

Uusi Suomi sai käsiinsä sosiaali- ja terveysministeriön yksityiskohtaiset ennusteet yksityisten markkinoiden kasvusta, jos Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-uudistus toteutuu.

STM:n arviot eivät lupaa yksityisille toimijoille kultakaivosta. Itse asiassa bisneksen oletettu kasvu olisi hyvin maltillista ja saattaisi jäädä myös pienemmäksi kuin ilman sote-uudistusta.

STM:n mukaan yksityiset saisivat vuoteen 2024 mennessä uutta bisnestä sosiaalipalvelujen puolelta 500 miljoonalla eurolla ja terveyspalveluista 800 miljoonalla. Kokonaisluku on siis 1,3 miljardia euroa, eikä esimerkiksi 5,3 miljardia euroa, joka on noussut esille kuvaamaan kilpailtujen markkinoiden oletettua kokonaisuutta.

Jälkimmäinen luku on ollut vasemmisto-opposition käytössä hallituksen tuotua esityksensä sote-uudistuksesta eduskuntaan. Esimerkiksi SDP:n kansanedustaja, Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Paatero on puhunut ”maksuautomaatista, jossa 5,3 miljardia on jo luvattu”. Näkökulma on ollut lähellä Li Anderssonin maalailuja.

STM arvioi, että julkinen palveluntuottaja onnistuisi säilyttämään 60–65 prosenttia markkinoista, mikä on erilainen näkemys kuin esimerkiksi Terveystalon viimesyksyisessä listautumisesitteessä esitetty arvio. Siinä laskeskeltiin, että valinnanvapaustilanteessa yksityinen tuotanto ottaisi jaossa olevista markkinoista yli puolet.

Molemmat arviot ovat vain valistuneita arvauksia, sillä maakunnille on jäämässä huomattava sopimusvapaus, ja ne voivat omilla valinnoillaan käytännössä myös estää yksityisiä toimijoita tulemasta markkinoille. Eräs asiantuntija kutsuukin valinnanvapauslakia Uudelle Suomelle ”puitelaiksi” viitaten juuri maakuntien omaan harkintaan.

Eikä nyt siis lähdetä yksityisen tuotannon kanssa nollasta liikkeelle. Jo tällä hetkellä yksityiset yritykset ja järjestöt tuottavat kuntien järjestämiä sote-palveluja runsaan kolmen miljardin euron arvosta vuosittain. Moni kunta on ulkoistanut terveyskeskuksiaan sekä esimerkiksi vammautuneiden ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujaan näille toimijoille.

On myös jättiulkoistuksia. Tällaisesta käy esimerkkinä Meri-Lapin kuntien noin miljardin euron arvoinen ulkoistussopimus terveyspalveluyritys Mehiläisen kanssa 15 vuodeksi.

Tämä on yksi sote-uudistajien uhkakuva, eli kunnat sementoisivat palvelujaan suurten ulkoistusten taakse. Tosin Meri-Lapin kaltainen ulkoistaminen ei ole tällä hetkellä yhtä helppoa, koska hallitus on rajannut väliaikaisesti sote-menojen ulkoistamisen 30 prosenttiin.

Yksi hieman yllättävä politiikan toimija, demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi on huolissaan hallitsemattomista ulkoistamisista, jos sote kaatuu. Siinä voittajia olisivat hänen mukaansa yksityiset terveysyritykset.

–Kyllä minä veikkaan, että viidestä kymmeneen ”merilappia” tulisi hyvinkin äkkiä, oppositioleiriä edustava Näkkäläjärvi sanoi eilen Uudelle Suomelle pohtiessaan soten mahdollista kaatumista.

Kymmenen merilappia tarkoittaisi kymmentä miljardia euroa. Siinä vasta olisi suuryrityksille herkuteltavaa.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.