Helsingin Sanomissa ilmestyi lauantaina paljon puitu sotilastiedustelujuttu, jossa kerrottiin Tikkakoskella sijaitsevasta Puolustusvoimien alaisesta viestikoekeskuksesta. Siinä reviteltiin salaiseksi julistettuja asiakirjoja, mikä on aiheuttanut nyt muutaman päivän ajan valtavia reaktioita ja syyttelyä.

Syytettyjen penkillä on ollut ensisijaisesti Helsingin Sanomat. Hesarin toimintaan ovat järeän pään henkilöistä suhtautuneet kriittisesti esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ja Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-aho ja Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtaja, eversti Mika Kalliomaa.

Boikotointiakin on nähty. Muutama upseeri julisti sosiaalisessa mediassa lopettaneensa HS:n tilauksen, kuten Uusi Suomi eilen kertoi.

Oman tiedotteensa julkaisi lauantaina myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Sen sisältö oli ”Salaisia asiakirjoja on laittomasti luovutettu Helsingin Sanomien haltuun. Siltä osin on rikostutkinta käynnistetty. Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”.

Ymmärrän sotilaiden ja muiden virkamiesten huolen. Ymmärrän myös tasavallan presidentin ja ministereiden huolen. Jostain Suomen turvallisuustietämyksen ytimestä on vuotanut tietoa, jonka ei olisi pitänyt sieltä vuotaa.

Niinistö täsmensi näkemystään Helsingin Sanomille eilen sanomalla, että ”ongelma on aika selkeästi se, ettei meidän luotettavuus kärsi yhteistyökumppanien silmissä siitä tiedosta, että meidän salaisia papereita on vuotanut”. Hän ei siis ole ollut ainakaan julkisesti HS:n kimpussa, vaan näyttäisi olevan huolissaan papereiden vuotamisesta.

Poliisi tutkii asiaa rikosnimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen. Tutkinnan kohteena on myös Helsingin Sanomat ja poliisi on tehnyt jopa ratsian lehden toimittajan kotiin.

Olosuhteet valtavaan kuohahdukseen ovat olleet täydelliset. Ilmassa on yleistä kriittisyyttä ”valtamediaa” kohtaan, ja maassa käydään presidentinvaaleja, joiden pääteemana on Suomen turvallisuus. Natosta ja Venäjästä on puhuttu niiden oikeilla nimillä ja sotapelejäkin on vaalikeskusteluissa pelailtu. Uudet tiedustelulait ovat tulossa pikapuoliin käsittelyyn eduskunnassa ja on myös heitä, joiden mielestä ne johtavat yksityisyyden suojan kapenemiseen.

Kaiken taustalla on herkistynyt ilmapiiri, jonka ovat aiheuttaneet keväällä 2014 puhjennut Ukrainan sota, syksyllä 2015 Suomeenkin osunut suuri turvapaikanhakijoiden aalto, kansainvälinen terrorismi ja Turun elokuun tapahtumat. Moni rivikansalainenkin kokee joko käyvänsä informaatiosotaa trolleja vastaan tai tekevänsä muuten isänmaallista työtä sosiaalisessa mediassa.

Merkillepantavaa on, että kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, mikä HS:n jutussa voisi aiheuttaa vaurioita Suomen turvallisuudelle.

Tämä koko jupakan yksi tärkeimmistä kysymyksistä nousi esille myös Ylen A-Studiossa. Sen enempää eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) kuin Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnellkään eivät pystyneet ymmärrettävää vastausta tarjoamaan, kun Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi asiaa kysyi.

Ehkä kyse on siitä, mitä ulkoministeriön Eurooppa- ja lähialueviestintäyksikön päällikkö Ville Cantell kirjoitti blogiinsa: Mikäli Hesari olisi jättänyt kuvat salaisista asiakirjoista pois ja käyttänyt ilmaisua ”Helsingin Sanomien tietojen mukaan…”, tuskin mitään kohua olisi syntynyt.

Helsingin Sanomat jatkoi tänään juttusarjansa pienen aikalisän jälkeen. Suomen vaikutusvaltaisin päivälehti ei ole murtunut paineen alla, vaan jatkanut työtään linjalla, jonka se on katsonut sanan- ja lehdistönvapauden näkökulmasta oikeaksi.

On lehden johto joutunut toki tekemään omia katumusharjoituksiaan kohun nostattaneesta sarjan ensimmäisestä osasta. Ei se todellakaan mennyt putkeen, minkä jopa Helsingin Sanomien tunnettu toimittaja Saska Saarikoski on Twitterissä myöntänyt.

Nostan Helsingin Sanomille hattua rohkeudesta, jolla se on jopa oikeuden kautta valmis määrittämään rajoja sille, mistä Suomessa saa kirjoittaa. Jos ilmenee jotain, joka todistaa lehden vaarantaneen Suomen turvallisuuden, perun hatunnostoni.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Lue myös: Tutkija tietovuotojupakasta: ”Ei tätä voi haudata punaisten leimojen taakse”