Touko Aallon tänään ilmoittama pysyvä väistyminen vihreiden puheenjohtajan paikalta ei ollut välttämättä yllätys, mutta hämmästyttävää on se, kuinka pitkään hän johti puoluetta sairastumisensa jälkeen.

Aalto kertoi tänään sairastuneensa masennukseen vuosi sitten, eli syksyllä 2017. Tuossa vaiheessa hän oli johtanut puoluettaan vasta jokusen kuukauden.

Kukaan ei voi tietää sairastumisen syitä, eivätkä ne tosiasiassa ulkopuolisille kuulukaan. Mikä on syy ja mikä on seuraus, ovat ammattilaisillekin usein hämärän peitossa.

Aalto astui puoluejohtoon onnellisten tähtien alla kesäkuussa 2017. Silloin vihreiden kannatus jatkoi aluksi nousuaan, joka oli alkanut Ville Niinistön johdolla.

Kun Aalto valittiin, 15 prosenttia kansalaisista oli valmis äänestämään vihreitä ja elokuussa jo yli 17 prosenttia. Puhuttiin Aallon noususta pääministerikilpaan.

Runsas vuosi sitten kannatus alkoi sulaa, ja tuo kehitys ei ole taittunut vieläkään. Aalto itse on joutunut tänä aikana erilaisten kohujen keskelle.

Nyt vihreät ovat enää 12–13 prosentin kannatusmaailmassa. Sillä pääsee korkeintaan tulevan hallituksen kolmospuolueeksi.

Vihreät hakevat uutta alkua Aallon lyhyeksi jääneen johtajakauden jälkeen. Häntä on tuurannut yksi varapuheenjohtajista, Maria Ohisalo, joka ei ole saanut juuri ilmatilaa poliittisessa keskustelussa.

Eikä puolueen kannatus ole siis noussut, päinvastoin.

Ennen Aallon valintaa näytti pitkään, että puolueen puheenjohtajaksi nousee helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari. Hän hävisi kuitenkin äänestyksen ja jättäytyi varapuheenjohtajakilvan ulkopuolelle.

Ohisalosta tuli tänä syksynä Aallon sivuun jäämisen myötä vähän puolivahingossa vihreiden ykkösnimi, vaikka ei yltänyt eduskuntaan 2015.

Ohisaloa ärhäkämmin keskusteleva Kari saattaa hyvinkin miettiä lähtemistään pelastamaan sitä, mitä vielä ennen huhtikuun 2019 eduskuntavaaleja pelastettavissa on. Vihreiden puoluevaltuusto päättää nimestä puolentoista viikon päästä marraskuun 3. päivänä.

Ohisalo ja Kari eivät kumpikaan ole tänään kertoneet pyrkimisestään puolueen johtajaksi marraskuussa. Karin iltapäiväisen twiitin mukaan ”me muut tarvitsemme nyt hetken tämän sulatteluun”.

Sitten on vielä entinen puheenjohtaja Ville Niinistö, joka pohtinee syntynyttä tilannetta myös itsensä kannalta.

Uuden puheenjohtajan toimikausi on lyhyt, vain kesäkuun 2019 puoluekokoukseen asti. Pätkäpuheenjohtajan tehtävänä ei ole enempää eikä vähempää kuin tehdä vihreistä hallituspuolue.

Se edellyttäisi vihreille vähintään nykygallupeiden tasoista kannatusta huhtikuun eduskuntavaaleissa, mieluummin suurempaa.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.