”Tarvitaan luotettava vihreä kasvo. Henkilö, jonka koko Suomi tuntee.”

Näin sanoi Vihreässä Langassa vihreiden pätkäpuheenjohtajakisan suosikki, varapuheenjohtaja Maria Ohisalo vetäytyessään kisasta maanantaina.

Kahden vuorokauden aikana olemme kuulleet, kuinka Satu Hassi, Oras Tynkkynen ja tuoreimpana tapauksena Ville Niinistö ovat sanoneet, että ei kiitos. LUE LISÄÄ: Ville Niinistön ilmoitus sähköistää tilanteen – Professori: ”Mitä minä sanoin”

Muiden perusteluidensa lisäksi Niinistö varmasti tajusi, että oli tyrinyt syyskuussa pahasti kehottaessaan julkisesti puheenjohtaja Touko Aaltoa ryhdistäytymään.

Tiedossa on, että puolueen sisäpiiri on hakenut nimeä ankarasti Aallon viimeviikkoisesta vetäytymisilmoituksesta lähtien. Vaihtoehtona on ollut kokenut kehäkettu ja tuoreempi kasvo, jonka voisi huutaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa täydelle kahden vuoden kaudelle puheenjohtajaksi.

Virallisen päätöksen pätkäpuheenjohtajasta tekee vihreiden puoluevaltuuskunta muutaman päivän päästä lauantaina. Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Miikka Keränen ojensi minua tänä aamuna Twitterissä, että tämä päätöksentekoelin on puoluekokouksessa demokraattisesti valittu, eikä siis sisäpiiri. LUE MYÖS: Vihreiden vaali on poikkeuksellinen: ”Keskustelun aikana voi tapahtua kaikenlaista”

Siinä hän on oikeassa, että vihreiden puoluevaltuuskunta osaa yllättää, eli se ei välttämättä ole sisäpiirin talutusnuorassa. Sen tuo valtuuskunta teki vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa, jolloin se torppasi kertaalleen vihreiden puoluejohdolle käyneen ratkaisun.

Olisi hyvin hämmentävää, jos vihreät ei päätyisi tässä tilanteessa kansanedustaja Pekka Haavistoon tai kansanedustaja Emma Kariin. He eivät tosin ole antaneet nimeään vielä käyttöön. Ehdolle on lähtenyt vasta kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa itsensä ympärille ilmiön rakentanut Haavisto ajattelee todennäköisesti, mikä palvelee parhaiten hänen poliittista tulevaisuuttaan.

Jos Haavisto veisi puolueen vahvaan menestykseen ensi kevään eduskuntavaaleissa, hän olisi itseoikeutettu ministeri, jopa ulkoministeri. Tästä seuraisi komea lähtölaukaus presidentinvaalikampanjalle 2024, kun hänen presidenttiytensä tiellä ollut kokoomustaustainen Sauli Niinistö joutuu luopumaan kausien tullessa täyteen.

Pakettiin sopisi mojovasti se, että Haavisto tekisi Emma Karista ministerin. Tämä tasoittaisi Karin tietä pysyväksi puheenjohtajaksi kesäkuun 2019 puoluekokouksessa.

Jos Emma Kari saisi nyt taivaan lahjana pätkäpuheenjohtajapaikan, olisi Maria Ohisalon hyvin vaikea haastaa häntä kesäkuussa. Siltä tontilta hän vasta nousisikin ministeriksi, jos puolueelle tulee vaalimenestystä.

Niin tai näin, Karilla on pullat hyvin uunissa vihreiden puheenjohtajakuvioissa. Pätkäpuheenjohtajuus oli Ohisalolle huikea mahdollisuus, jonka hän jätti käyttämättä.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.