On juhlan aika molemmin puolin Suomenlahtea. Onnea, Viro!

Itsenäisestä Viron tasavallasta annettiin julistus 24.2.1918. Suomen itsenäisyydestä oli päätetty eduskunnassa kaksi ja puoli kuukautta aikaisemmin.

Sekä Suomi että Viro syntyivät sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan olosuhteissa, jotka olivat johtaneet Venäjän romahdukseen ja vallankumoukseen entisessä emämaassa. Me molemmat riuhtaisimme itsemme irti Venäjästä.

Yhteinen ja rinnakkainen historia ulottuu paljon pidemmällekin, mutta vähemmän valtiollisessa muodossa. Kansalaiset ovat olleet Suomenlahden ylittävissä kanssakäymisissä tuhansien vuosien ajan. Paljon on noina vuosina yhdessä jälkikasvua tuotettu.

Ensimmäiset suomalaiset tulivat ilmeisesti nykyisen Viron alueelta. Myös sana Suomi on ehkä lainasana Baltian suunnasta, kuten kirjailija Juha Hurme muistuttaa Finlandia-palkitussa Niemi-kirjassaan (Teos, 2017). Se olisi johdannainen maata tarkoittavasta sanasta zheme (toisaalla on näkynyt myös muotoa zeme).

Helsingistä Tallinnaan on linnuntietä runsaat 80 kilometriä, vähemmän kuin Lahteen. Tätä oli mahdoton ymmärtää silloin, kun Neuvostoliitto oli olemassa ja rautaesirippu pystyssä.

1980-luvulla suomalaisten ja virolaisten kanssakäyminen vilkastui, vaikka kaikki oli vielä hyvin salaperäistä, koska Viro oli Moskovan ankarasti valvoma neuvostotasavalta, ja virallinen Suomi hoiteli suhteet Moskovan kautta. Asialla oli paljon kulttuuri-ihmisiä, mutta muutkin hieroivat tuttavuutta järjestö- ja yksityistasolla. Toki oli myös ryyppyreissujen tekijöitä.

Tunsin, kuten hyvin moni muukin suomalainen, joitain jotka reissasivat ahkerasti Suomenlahden yli ja tapasivat kaikista rajoitteista huolimatta virolaisia ystäviään. Siellä oli käynnissä hiljainen kumous, joka voimistui voimistumistaan ja muuttui lopulta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa rohkeaksi kansannousuksi miehittäjiä vastaan. Vastaava ilmiö nähtiin Latviassa ja Liettuassa.

Elokuussa 1991 Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi. Samoihin aikoihin neuvostokauppaan nojannut Suomi sukelsi yhä syvemmälle lamaan.

Presidentti Lennart Merin ja pääministeri Mart Laarin johdolla virolaiset onnistuivat säilyttämään malttinsa kaoottisessa tilanteessa, jossa valtiolla ei ollut rahaa, venäläisiä sotajoukkoja pysyi vielä uhmakkaasti maassa ja kansalaiset kamppailivat toimeentulostaan.

Rohkea Viro pani neuvotteluissa venäläisten kanssa kovan kovaa vastaan, alkoi kehittää itseään uuden ajan markkinataloutena ja ryhtyi rakentamaan puolustusvoimiaan. Lopulta viimeinen venäläinen sota-alus lähti Viron Paldiskista elokuussa 1994.

Suomessa oli ollut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä aivan toisenlaista kuin Virossa. Olimme saaneet kehittyä ja vaurastua itsenäisenä, joskin Neuvostoliiton intressit huomioivana valtiona. Porkkalan vuokra-alueelta neuvostojoukot olivat poistuneet vajaa 40 vuotta aikaisemmin kuin Paldiskista, vuonna 1956.

Olisiko Suomi voinut tehdä 1990-luvun alussa enemmän auttaakseen virolaisia? Hyvin mahdollisesti, esimerkiksi Ruotsin silloinen pääministeri Carl Bildt oli pääministeri Mart Laarille hyvin vankkana tukena vaikeina aikoina. Tästä kertoo erinomaisesti Yle Areenasta löytyvä dokumenttielokuva Rodeo (ohjaus: Kiur Aarma ja Raimo Joerand).

Sekä Viron että Suomen satavuotinen tarina on selviytymistarina. Meillä Suomenlahden pohjoispuolella juhlinta kulminoituu vuosien 1939–1944 muistamiseen ja sankareihin, jotka säilyttivät taistellen Suomen itsenäisyyden. Virolaiset eivät ryhtyneet taisteluun rajoillaan syksyllä 1939, kun sen aikainen valtiojohto katsoi maan olevan yksin ylivoimaisen vihollisen edessä. Siihen tilanteeseen virolaiset eivät enää halua, mistä kertovat maan poliittiset valinnat.

Uudelleen itsenäistyneessä Virossa on ollut luonnollista mennä osaksi suuria lännen rakenteita niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Vuonna 2004 maa hyväksyttiin muiden Baltian maiden tavoin puolustusliitto Naton jäseneksi ja samana vuonna myös sen haave EU-jäsenyydestä toteutui. Euroopan yhteiseen valuuttaan Viro pääsi mukaan 2011.

Asukasluvultaan vain 1,3-miljoonaisen Viron tarinasta on tullut viimeisen parin vuosikymmenen aikana niin hieno, että suomalaiset ovat alkaneet syystäkin katsoa monissa asioissa ylöspäin virolaisia. Palvelujen digitalisaatio, yrittäjäystävällinen ilmapiiri, kansainvälistyminen ja yleinen vaurastuminen ovat Viron 2000-luvulle leimallisia.

Heilläkin on pointtinsa, jotka sanovat, että virolaiset tekevät ulkopolitiikkaansa meitä rohkeammin. Totta on, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Nato-maa Viro on lähempänä vaikkapa Tanskaa kuin Suomea.

Esimerkiksi Nord Stream 2 -kaasuputki Venäjältä Saksaan on ollut Virolle Tanskan tavoin turvallisuuspoliittinen kysymys toisin kuin Suomelle, joka näkee asian vain ympäristönä ja taloutena. Venäläisten kanssa suunnitteilla olevan Pyhäjoen ydinvoimalan tapainen hanke tulisi Virossa tuskin kuuloonkaan.

Suomi on sitonut Fortumin, Fennovoiman ja muiden energiatoimijoiden kautta itsensä Venäjään, eikä se sidos ole hellittänyt Ukrainan sodan vuoksi asetettujen talouspakotteidenkaan aikana. Talouden nousujen ja laskujen aikasarjoja katsellessa voisi jopa päätellä, että sidos Suomen ja Venäjän talouksien välillä on ymmärrettyä syvempi.

Virossa taas ei haluta nojautua Venäjään taloudessa. Siellä on karvaat kokemukset neuvostoajoilta, jolloin se oli pakotettu täyteen riippuvuuteen ja kaikki romahti.

Viro katsoo pitkälle tulevaisuuteen, ja siellä on rohkeutta visioida. Suomea hyvin puhuva Helsingin-suurlähettiläs Margus Laidre pohti Kauppalehden ja Uuden Suomen haastattelussa eteenpäin katsovasti niin sanottua Talsinkia, joka voisi yhdistyä Helsinki–Tallinna-tunnelilla:

”Ehkä olen lapsenmielinen idealisti, mutta olen varma, että Talsinki tulee. Sen on pakko tulla. Tästä tulee mielestäni uusi pohjoinen metropoli, joka ei yhdistä vain Suomea ja Viroa, vaan koko Pohjolan”.

Loistavaa optimismia. Toisiamme tarvitsemme jatkossakin, ja paljon. Laidre vertasi Suomen ja Viron pitkää suhdetta avioliittoon:

”Luulemme, että tunnemme toisemme hyvin, mutta emme oikeasti tunne. Välit ovat kyllä hyvät, mutta kuten perheessä, avioliitto pitää keksiä uudelleen joka päivä.”

Viisasta puhetta. Viro on pitkäaikainen ystävämme, mutta olemmekin huomaamatta tulleet siihen pisteeseen, että se on monissa asioissa uusi esikuvamme.

Lue tästä lisää Laidren ajatuksia: Viron suurlähettiläällä on suuri suunnitelma Suomelle ja Virolle

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.