”Jos tulokset pysyvät tuollaisina, niin kyllä vastaus on päivän selvä. Kuuntelemme kansaa ja tämä on selkeä viesti, että silloin pitää siirtyä oppositioon”, totesi pettynyt pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) kevään 2011 eduskuntavaalien valvojaisissa heti ennakkoäänituloksen saavuttua.

Tämä Kivinimen johtaman keskustan päätös piti, ja vaaleissa neljänneksi jäänyt puolue jättäytyi ulos hallitusneuvotteluista. Vaikeiden vaiheiden jälkeen synnytettiin nipin napin suurimmaksi yltäneen kokoomuksen johdolla kuuden puolueen hallitus, jonka yritykset tehdä merkittäviä rakenteellisia muutoksia Suomessa epäonnistuivat.

Taistelun tiimellyksessä Suomen talous sukelsi, pääministeri Jyrki Katainen lähti kirkkaampiin saleihin, Alexander Stubb astui ruoriin ja sixpack kutistui vasemmistoliiton sekä vihreiden otettua hatkat.

Historian veivaaminen itsessään on mielestäni melko turhaa, eli ei siitä sen enempää. Tulevia aikoja ajatellen, voi kuitenkin herättää kysymyksen, voisiko tämä kaikki jotenkin toistua tänä keväänä.

Toistumisen mahdollisuutta lisää se, että joku neljän suuren puolueen johtajista tekee ”kiviniemet”, kun vaalitulos huhtikuun 19. päivän iltana saadaan. Eli sulkee puolueensa huonosta vaalituloksesta katkeroituneena heti ulos hallitusneuvotteluista.

Keskustan ei tarvitse ulosjäämistä tällä kertaa miettiä, koska vaalivoitosta näyttäisi tulevan Juha Sipilän johdolla veret seisauttava. Kolme muuta johtajaa eli Stubb, Antti Rinne (sd.) ja Timo Soini (ps.) sen sijaan joutuvat puolueineen ottamaan tällaisenkin tilanteen huomioon.

Joku näistä kolmesta puolueesta sijoittuu joka tapauksessa neljänneksi ja on vaalien selvä häviäjä. Perussuomalaisille tämä ei olisi ehkä aivan niin paha paikka kuin pääministeripuolue kokoomukselle tai viime vaalien kakkoselle SDP:lle. Tosiasiassa ainakin kokoomukselle myös kolmossija olisi katkera tulos.

Nyt ei pidä Stubbin, Rinteen tai Soinin puolueiden kuitenkaan katkeroitua, vaikka sija olisi kolmas tai neljäs. Niidenkin pitää keskittyä siihen, että maahan syntyy toimintakykyinen hallitus. Sellaisessa on näillä näkymin syytä olla neljästä suuresta kolme, jotta enemmistöstä eduskunnassa tulee tukeva.

Hallitukseen ei saa pesiytyä myöskään kiristämisen kulttuuri, jota lopulta myös kaikki pienemmät puolueet – vasemmistoliitto, vihreät, kristillisdemokraatit ja RKP – pääsivät harjoittamaan. Kaksi viimeksi mainittua myrkyttivät menoa katastrofaalisilla loppumetreillä, kun hallituksen takana oleva eduskuntaenemmistö oli olematon ja niillä oli pelin paikka.

Kiviniemen keskustan pikapäätös oppositioon lähdöstä neljä vuotta sitten on perusteltavissa demokratialla, eli vaaleissa selvästi hävinnyt joutaa aina periaatteessa ulos. Mutta aikamoinen hinta tälle periaatteelle on myös se, että suomalainen korkeimman tason päätöksenteko halvaantuu neljäksi vuodeksi.

Mahtaako Sipilän keskustaa oikeasti edes harmittaa, että päätökset ovat kuuden kyräilijäpuolueen johtamassa Suomessa jääneet tekemättä ja maassa menee päin hittoja? Nykykeskustalaiset kun pääsevät poimimaan maukkaimman hedelmän siitä surkeudesta, johon edellisen vaalituloksen ja siihen liittyneen ulosjäännin vuoksi päädyttiin.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.